11.11.2012


Päihteiden vaikutus aivoihin


Hermosolun osat

"Solun varsinainen osa (Cell body):
Solun pääosassa ovat kaikki ne asiat, joita solu tarvitsee elääkseen, kuten DNA:n
sisältävä tuma.

Viejähaarake (Axon):
Tämä hermosolun pitkä, kaapelimainen häntä johtaa sähköisiä signaaleja ja siirtää ne seuraavaa hermosolua kohti.

Tuojahaarakkeet (Dendrites):
Tämä lyhyt solun varsinaisen osan uloke sisältää reseptoreita, jotka vastaanottavat muiden hermosolujen viejähaarakkeiden välittämiä signaaleja.


Välittäjäaineet

Hermosolut ovat lähekkäin, mutta eivät kosketa toisiaan. Hermosolun viejähaarake osoittaa viereisen hermosolun tuojahaarakkeita kohti. Miten signaalit välittyvät hermosolujen välillä? Se tapahtuu niin sanottujen välittäjäaineiden avulla. Välittäjäaineet ovat kemiallisia aineita, jotka pystyvät lähettämään signaaleja. Viejähaarakkeet vapauttavat välittäjäaineita ja viereisen hermosolun tuojahaarakkeet ottavat ne vastaan, jonka jälkeen seuraava solu pystyy vuorostaan välittämään signaalin eteenpäin.

Viestintäprosessi toimii näin:

Vaihe 1
Sähköinen signaali kulkee viejähaarakkeen päähän asti.

Vaihe 2
Siellä aiemmin muodostuneet synapsirakkulat vapauttavat signaalin johdosta
välittäjäaineita viejähaarakkeen ja seuraavan solun tuojahaarakkeiden väliseen tilaan. Tätä tilaa kutsutaan synapsiraoksi.

Vaihe 3
Välittäjäaineet liikkuvat seuraavan solun tuojahaarakkeita kohti ja kiinnittyvät sen
reseptoreihin.

Vaihe 4
Kiinnittyminen aiheuttaa sähköisen signaalin ja lähettää viestin eteenpäin solun läpi.

Vaihe 5
Sitten välittäjäaineet irrottautuvat reseptoreista ja siirtyvät jälleen synapsirakoon.
Ne joko hajoavat tai imeytyvät takaisin ne vapauttaneeseen viejähaarakkeeseen.
Välittäjäaineita hajottavat pääasiassa monoamiinioksidaasit (MAO:t), proteiinit jotka "syövät" välittäjäaineita. Välittäjäaineiden imeytyminen takaisin soluun, eli takaisinotto, tapahtuu takaisinottoproteiinien avulla. Prosessi voi nyt alkaa alusta vaiheesta 1.

Kun aivot toimivat normaalisti, hermosolujen välillä kulkee jatkuvasti viestejä. Viestit voivat joko hidastaa tai nopeuttaa hermosolujen välittäjäaineiden vapautumista. Samanaikaisesti saapuneet viestit lasketaan hermosolussa yhteen. Lopputulos voi olla joko kiihdyttävä tai rajoittava.


Päihteiden vaikutukset

Päihteillä on vaikutuksensa koska ne vaikuttavat yhden tai useamman välittäjäaineen toimintaan. Tämä tapahtuu jollakin seuraavasta viidestä tavasta:

1
Välittäjäaineiden vapautuminen lisääntyy tai vähenee, joten niitä pääsee synapsirakoon enemmän tai vähemmän kuin tavallisesti (amfetamiini vaikuttaa näin).

2
MAO-entsyymien toiminta häiriintyy, joten välittäjäaineet eivät hajoa vaan jäävät
synapsirakoon (amfetamiini vaikuttaa näin).

3
Takaisinottoproteiinien toiminta häiriintyy, joten välittäjäaineet eivät imeydy takaisin hermosoluun vaan jäävät synapsirakoon (kokaiini vaikuttaa näin).

4
Huumeet jäljittelevät välittäjäaineiden toimintaa. Huumeet kiinnittyvät samoihin
reseptoreihin (kannabis vaikuttaa näin).


Ekstaasi aivoissa

Ekstaasin (kemialliselta nimeltään MDMA) vaikutukset johtuvat osittain kiihtyneestä serotoniinin vapautumisesta. Serotoniini on välittäjäaine, joka välittää tietoja aivoissa. Ekstaasi vaikuttaa myös adrenaliinin vapautumiseen; adrenaliinista kerrotaan Amfetamiini-osiossa.

Ekstaasin vaikutukset perustuvat serotoniinin ja adrenaliinin kiihtyneeseen
vapautumiseen: tämä aiheuttaa nautinnollisen hyvänolon ja yhteenkuuluvuuden tunteen, mutta johtaa myös ylikuumenemiseen ja nestehukkaan.

Ekstaasi muuttaa normaaleja prosesseja kahdella tavalla.

1.
Ekstaasi estää serotoniinin paluun viejähaarakkeeseen. Ekstaasi kiinnittyy
itse takaisinottoproteiineihin ja estää serotoniinia pääsemästä niihin.

2.
Serotoniinia vapautuu tavallista enemmän. Tämä johtuu siitä, että ekstaasi muuttaa takaisinottoproteiinien muotoa ja saa ne tavallaan vaihtamaan suuntaa. Ne ohjaavat serotoniinin nyt viejähaarakkeesta synapsiin sen sijaan että lähettäisivät sen takaisin viejähaarakkeeseen.

Näiden prosessien johdosta serotoniinia kertyy synapsirakoon ja viestejä välittyy
tavallista enemmän.


Seuraukset

Toivottu vaikutus
Serotoniinineuronien kiihtynyt toiminta aiheuttaa hyvänolon ja yhteenkuuluvuuden
tunteen.

Ylikuumeneminen
Serotoniini auttaa kehon lämpötilan säätelyssä. Jos on kuumassa paikassa, tanssii paljon ja kärsii nestehukasta, ekstaasi voi aiheuttaa kehon ylikuumenemisen.

Unirytmi
Serotoniini vaikuttaa epäsuorasti unirytmiin. Se poistaa väsymyksen tunteen, joten sen avulla voi pysyä pirteänä koko yön. Ekstaasi myös edistää jossain määrin välittäjäaine adrenaliinin vapautumista, ja myös se pitää hereillä.

Masennus
Runsas ekstaasin käyttö voi tyhjentää aivojen serotoniinivarastot. Tämä voi johtaa masennukseen. Koska serotoniinien takaisinotto on osittain estynyt, MAO-entsyymit hajottavat suuria määriä serotoniinia. Jos nämä rinnakkaiset prosessit, serotoniinin hajoaminen ja puutteellinen uusiutuminen, jatkuvat pitkän aikaa (jos esim. ottaa useita pillereitä tai suuria määriä MDMA:ta sisältäviä pillereitä), kehon serotoniinivarannot saattavat loppua. Serotoniinin puute voi johtaa masennukseen.

Muisti
Serotoniinin uskotaan vaikuttavan tiedon tallentamiseen ja muistamiseen. Serotoniinin puute häiritsee näitä toimintoja. On osoitettu, että ekstaasin säännöllinen käyttö voi johtaa muistivaikeuksiin.

Vauriot
Viime vuosina on käynyt selväksi, että ekstaasin säännöllinen käyttö voi johtaa
aivovaurioihin. Hermosolujen viejähaarakkeet voivat tuhoutua. Tuhoutumismekanismi ja sen seuraukset ovat nyt laajan tutkimuksen kohteena. On edelleen epäselvää, onko täydellinen palautuminen mahdollista kun ekstaasin käyttö lopetetaan. Tutkijat ovat ehdottaneet kahta erilaista teoriaa, joiden avulla aivovauriot voidaan selittää.

1. Haitalliset aineet
Ekstaasi hajoaa kehossa. Osa hajoamisprosessista tapahtuu aivoissa.
Jotkut hajoamisprosessin sivutuotteet voivat vahingoittaa viejähaarakkeita ja näin tehdä hermosolut toimintakyvyttömiksi.

2. Muiden välittäjäaineiden pääsy viejähaarakkeisiin
MDMA vähentää aivojen serotoniinimäärää. Jos aivoissa ei ole serotoniinia,
takaisinottoproteiineilla ei ole mitään takaisinotettavaa. Nämä pienet pumput pysyvät tyhjinä, tai ne saattavat vahingossa ottaa serotoniinineuroneihin sisään muita välittäjäaineita, etenkin dopamiinia. Dopamiini ja sen hajoamistuotteet vahingoittavat hermosolujen viejähaarakkeita.


Päätelmä

Ekstaasi kiihdyttää serotoniinin vapautumista. Tämä tuottaa ensin toivotut vaikutukset, mutta jos aivojen serotoniinivarannot tyhjenevät, voi seurauksena olla muistivaikeuksia ja masennusta.

Vaikka ekstaasi ei aiheutakaan riippuvuutta, se ei silti ole turvallinen huume. Lähtökohta on, että jos aivojen kemiallista tasapainoa muuttaa, sillä on aina seurauksensa. Positiivisten vaikutusten mukana voi aina seurata myös negatiivisia vaikutuksia.


Amfetamiini aivoissa

Amfetamiinilla on kehoa ja mieltä virkistävä vaikutus. Amfetamiinin vaikutukset perustuvat dopamiinin ja adrenaliinin kiihtyneeseen vapautumiseen: Sekä dopamiini että adrenaliini vaikuttavat tiedonkulkuun neuronien eli hermosolujen välillä.


Mielihyväkeskus

Mielihyväkeskuksen tärkein välittäjäaine on dopamiini. Mielihyväkeskus tuottaa nautinnon tunteita kun esimerkiksi syömme, juomme tai harrastamme seksiä. Se palkitsee nämä toiminnot positiivisilla tuntemuksilla, joiden ansiosta haluamme toistaa samat toiminnot yhä uudestaan. Evoluutioteorian mukaan mielihyväkeskuksella on keskeinen rooli lajimme selviytymisessä. Myös huumeet voivat stimuloida mielihyväkeskusta ja herättää nautinnon tunteita. Amfetamiini aiheuttaa dopamiinin vapautumista aivojen mielihyväkeskukseen.

Amfetamiini muuttaa normaaleja prosesseja kolmella tavalla.

1.
Amfetamiini saapuu aivoihin verenkierron mukana. Se tunkeutuu dopamiini- tai adrenaliinineuroneihin takaisinottoproteiinien avulla. Viejähaarakkeessa amfetamiini saa synapsirakkulat vapauttamaan kaiken adrenaliinin tai dopamiinin. Välittäjäaineet siirtyvät sitten synapsin poikki seuraavaan soluun ja välittävät signaalin eteenpäin.

2.
Dopamiini tai adrenaliini palautuisi normaalisti takaisin viejähaarakkeeseen takaisinottoproteiinien avulla. Amfetamiini estää tämän prosessin.

3.
Normaalisti dopamiini tai adrenaliini häviäisi MAO-entsyymin hajottamana. Amfetamiini estää myös tämän prosessin.

Koska kokaiinilla ei ole tällaista vaikutusta, amfetamiini vaikuttaa kauemmin kuin kokaiini.

Näiden kolmen vaikutuksen takia synapseissa on suuria määriä dopamiinia ja adrenaliinia, ja ne välittävät jatkuvasti signaaleja, jotka saavat olon tuntumaan hyvältä, nautinnolliselta ja energiseltä.


Seuraukset

Toivottu vaikutus
Adrenaliinin ja dopamiinin korostunut vaikutus saa olon tuntumaan mukavalta ja energiseltä. Dopamiini stimuloi aivojen mielihyväkeskusta ja aikaansaa hyvänolon ja onnellisuuden tunteen. Adrenaliini puolestaan saa olon tuntumaan energiseltä. Se stimuloi hermostoa tavalla joka saa kehon välittömästi valppaustilaan ja valmistelee sitä suuria fyysisiä ponnistuksia varten. Sydämen lyöntitiheys, verenpaine ja kehon lämpötila kohoavat. Keuhkoputket laajenevat, jotta lihasten hapensaanti kasvaisi. Lihakset jännittyvät saadessaan enemmän happea. Silmien pupillit laajenevat. Olo tuntuu valppaammalta ja itsevarmemmalta.

Ylikuumeneminen
Adrenaliini kohottaa kehon lämpötilaa. Keho voi ylikuumentua aivan kuin ekstaasia käytettäessä, etenkin jos on kuumassa paikassa, tanssii paljon ja kärsii nestehukasta.

Korkea verenpaine
Pitkäaikainen amfetamiinin käyttö voi nostaa verenpaineen vaarallisen korkealle.

Hampaiden narskuttelu
Leuan jännittyneet lihakset voivat saada narskuttamaan hampaita mikä vahingoittaa niitä.

Masennus
Amfetamiinin vaikutukset voivat tyhjentää dopamiinivarastot, mikä voi johtaa masennukseen.

Psykoosit
Amfetamiinin, kuten muidenkin dopamiinia kohottavien huumeiden, käyttö voi johtaa psykoottisiin kohtauksiin, hallusinaatioihin ja vainoharhaisuuteen. Nämäkin oireet ovat seurausta häiriintyneestä dopamiininsiirrosta.

Vauriot
On osoitettu, että pitkäaikainen amfetamiinin käyttö voi johtaa hermovaurioihin.

Riippuvuus, sietokyvyn kasvu ja vieroitusoireet
Amfetamiinin vaikutus aivojen mielihyväkeskukseen voi johtaa huumeriippuvuuteen. Mielihyvän tunteen haluaa kokea yhä uudelleen. Riippuvuuteen liittyy myös vieroitusoireita. Amfetamiinin sietokyky voi myös kasvaa. Kun reseptoreiden määrä vähenee, tarvitaan yhä enemmän amfetamiinia samojen vaikutusten aikaansaamiseksi.

Huumeiden sietokyky voi kehittyä eri tavoin. Muutokset voivat tapahtua aineenvaihdunnassa (maksa alkaa hajottaa tiettyjä aineita nopeammin) tai itse hermosoluissa. Jos kehossa on jatkuvasti huumeita, ne voivat estää välittäjäaineiden vapautumisen. Huumeet voivat myös vähentää reseptorien määrää. Siksi huumeita pitää käyttää enemmän alkuperäisen vaikutuksen aikaansaamiseksi.

Jos lopettaa huumeen käytön eikä keho saa ainetta johon on tottunut, hermosolut eivät heti palaa normaalitilaan. Reseptoreita on liian vähän, välittäjäaineita ei vapaudu tarpeeksi tai MAO-entsyymit joutuvat liian koville. Keho ei ole vielä sopeutunut huumeettomuuteen. Tämä kiihdyttää vieroitusoireita.


Päätelmä

Amfetamiini kiihdyttää dopamiinin ja adrenaliinin vapautumista samalla kun se estää niidentakaisinoton ja hajoamisen. Korkeampien dopamiinitasojen seurauksena olo tuntuu miellyttävältä. Adrenaliini aktivoi kehoa. Dopamiinin liiallisella vapautumisella on monia aivoille vahingollisia vaikutuksia. Pitkäaikainen amfetamiinin käyttö johtaa usein masennukseen ja dopamiinineuronien vaurioitumiseen.


Kokaiini aivoissa

Kokaiinilla on kehoa ja mieltä virkistävä vaikutus. Kokaiinin vaikutus perustuu välittäjäaine dopamiinin kiihtyneeseen vapautumiseen. Dopamiini edistää neuronien eli hermosolujen välistä tiedonkulkua. Kokaiini stimuloi mielihyväkeskusta ja herättää nautinnon tunteita.

Kokaiini muuttaa normaaleja prosesseja kahdella tavalla.

1.
Kokaiinimolekyylit kiinnittyvät takaisinottoproteiinehin, jotka normaalisti poistavat dopamiinin synapsiraosta. Dopamiini ei siksi pääse kiinnittymään niihin. Se ajelehtii synapsiraossa ja törmää reseptoreihin.

2.
Kokaiini saa synapsirakkulat vapauttamaan entistä enemmän dopamiinia, joten sitä kertyy synapsirakoon yhä suurempia määriä.


Seuraukset

Toivottu vaikutus
Dopamiini stimuloi aivojen mielihyväkeskusta. Olo tuntuu upealta ja itsevarmalta.

Masennus
Pitkäaikaisen kokaiinin käytön tarkat seuraukset eivät vielä ole selvillä. Kokaiinin käytön lopettaneet, pitkäaikaisesti huumetta käyttäneet kärsivät usein masennuksesta. Heidän hermosolunsa ovat tavallaan turtuneita dopamiinin, eivätkä enää reagoi normaaleihin dopamiinimääriin.

Vainoharhaisuus
Dopamiini voi myös ylistimuloida aivojen pelkokeskusta ja aiheuttaa näin vainoharhaisuutta. Pelkokeskus on eloonjäämismekanismi, joka varoittaa vaarasta. Ylistimulaatio voi laukaista liiallisen pelon. Pelkkä varjo tai kova ääni voi vaikuttaa suunnattomalta uhalta.

Riippuvuus ja sietokyky
Mielihyväkeskuksen stimulointi voi johtaa riippuvuuteen. Mielihyvän tunteen haluaa kokea yhä uudelleen.

Toistuva kokaiinin käyttö saattaa myös vähentää kehon dopamiiniherkkyyttä. Kokaiinin käyttö tuhoaa vähitellen dopamiinireseptorit. Kokaiinia tarvitaan yhä enemmän samojen vaikutusten kokemiseksi.


Päätelmä

Kokaiini on voimakkaasti riippuvuutta aiheuttava huume. Sen stimuloivat ja riippuvuutta aiheuttavat vaikutukset ovat seurausta aivojen mielihyväjärjestelmän häiriintymisestä. Kokaiinin sietokyky kasvaa ajan myötä. Samojen vaikutusten kokemiseksi tarvitaan yhä enemmän kokaiinia. Sivuvaikutusten riski kasvaa säännöllisen käytön myötä. Käyttäjä muuttuu ärtyneeksi, hermostuneeksi tai jopa vainoharhaiseksi.


Kannabis aivoissa

Marihuanaa (ruohoa) ja hasista saadaan Cannabis sativa -hamppukasvista. Kannabiksen vaikuttava ainesosa on THC (tetrahydrokannabinoli). Kannabiksen käytön aiheuttamat vaikutukset johtuvat THC:stä. Vielä ei tiedetä tarkkaan mitä aivoissa tapahtuu.

Kerron tässä viimeisimmät tiedot.

Normaaliannos kannabista saa olon tuntumaan nautinnolliselta – rentoutuneelta, tyytyväiseltä ja hieman huumaantuneelta. Sivuvaikutuksiin kuuluu mm. koordinaatio-ongelmia, nälän tunnetta ja muistitoimintojen ongelmia. Vaikutukset johtuvat siitä, että THC häiritsee aivojen eri osissa vaikuttavan anandamidi-nimisen välittäjäaineen toimintaa.

Kannabis (eli sen vaikuttava ainesosa THC) muuttaa normaalitilaa.

THC toimii kuten anandamidi. Se jäljittelee välittäjäainetta ja kiinnittyy anandamidireseptoreihin. Se tavallaan tekee anandamidin työtä.


Seuraukset

Toivotut vaikutukset
Kannabis saa aikaan nautinnollisen, rentoutuneen olon ja hyvänolon tunteen. Tämä johtuu siitä, että se stimuloi epäsuorasti aivojen mielihyväkeskusta. Mielihyväkeskusta stimuloi varsinaisesti välittäjäaine dopamiini.

Kannabis lisää epäsuorasti dopamiinin vapautumista. THC ei itse saa dopamiinihermosolua vapauttamaan enemmän dopamiinia. Myös välittäjäaine GABA vaikuttaa tapahtumaketjuun.

Normaalisti GABA estää dopamiinin liiallisen vapautumisen.

Mutta THC häiritsee GABA:n vapautumista. Siksi dopamiinia vapautuu enemmän.

Lisääntynyt dopamiinimäärä stimuloi mielihyväkeskusta.

Riippuvuus
THC siis lisää epäsuorasti dopamiinin vapautumista. Dopamiinin vaikutus aivojen mielihyväkeskukseen voi johtaa kannabisriippuvuuteen.

Vaikka dopamiinia vapautuukin vähemmän kuin voimakkaasti riippuvuutta aiheuttavia aineita kuten amfetamiinia tai kokaiinia käytettäessä, osa kannabiksen käyttäjistä tulee huumeestaan riippuvaiseksi.

Muut vaikutukset
Aivoissa on paljon reseptoreita, joihin anandamidi ja THC voivat kiinnittyä. Ne sijaitsevat tietyillä alueilla ja voivat siten selittää eräät tyypilliset kannabiksen vaikutukset. Suurin osa näistä reseptoreista sijaitsee hippokampuksessa, hypotalamuksessa, pikkuaivoissa ja tyvitumakkeissa.

Lyhytkestoinen muisti
Hippokampus on lyhytkestoisen muistin kannalta hyvin tärkeä alue. Kun THC kiinnittyy tämän alueen kannabinoidireseptoreihin, se samalla häiritsee muistitoimintoja. Tuoreiden tapahtumien muistiin tallentaminen vaikeutuu.

Nälkä
Hypotalamus tunnetaan aivojen nälkäkeskuksena. Tämän alueen kannabinoidireseptoreihin kiinnittyessään THC saa aikaan näläntunnetta.

Tasapaino
THC vaikuttaa myös koordinaatiokykyyn ja tasapainoon. Näitä toimintoja säätelevät normaalisti pikkuaivot. Tyvitumakkeet liittyvät tahdottomiin kehon liikkeisiin. Ne tarkoittavat liikkeitä, jotka tehdään ajattelematta. Kannabis vaikuttaa myös tyvitumakkeisiin ja voi siten aiheuttaa koordinaatiokyvyn ongelmia.


Päätelmä

Kannabis vaikuttaa aivoihin monella tavalla. Vaikutukset johtuvat THC-ainesosan toiminnasta. THC jäljittelee anandamidi-välittäjäaineen toimintaa ja lisää myös epäsuorasti dopamiinin vapautumista. Tämä saa aikaan hyvänolontunteen. Kannabis ei aiheuta riippuvuutta yhtä voimakkaasti kuin esimerkiksi kokaiini tai amfetamiini. THC vaikuttaa myös muihin aivojen osiin. Tällä voi olla epäsuotuisa vaikutus lyhytkestoiseen muistiin ja koordinaatiokykyyn. Kannabiksen ei ole todettu tuhoavan aivosoluja.


Heroiini aivoissa

Opitaatit ovat voimakkaita huumeita. Esimerkiksi oopiumi, heroiini, morfiini ja kodeiini ovat opiaatteja. Heroiinin käytön merkittävimmät vaikutukset ovat mielihyvän tunne, kivun lievittyminen ja hengityksen hidastuminen.

Kehossa on reseptoreita, joihin opiaatit voivat kiinnittyä. Mutta keho myös tuottaa näihin reseptoreihin kiinnittyviä omia aineitaan, joita kutsutaan endorfiineiksi. Yksi endorfiinien tehtävistä on kivunlievitys. Niiden ja opiaattien suuri ero on, että kehon omat endorfiinit hajoavat pian vapautumisensa jälkeen. Siksi niistä ei tule helposti riippuvaiseksi. Endorfiinit ovat tärkeitä lajimme selviytymisen kannalta. Endorfiinit lievittävät kipua, ja vamman saatuaankin pystyy vielä pakenemaan.

Heroiini muuttuu kehossa morfiiniksi. Heroiinin vaikutukset perustuvat siihen, että se jäljittelee kehon luonnollisia välittäjäaineita, endorfiineja.

Sekä endorfiinit että morfiini stimuloivat epäsuorasti aivojen mielihyväkeskusta ja se saa olon tuntumaan miellyttävältä.

Morfiini myös estää Substance P –nimisen välittäjäaineen vapautumista. Substance P vaikuttaa kiputuntemusten välittymiseen.

Hengitystä säätelevissä hermosoluissa on myös opitaattireseptoreita. Morfiini voi kiinnittyä myös niihin.

Koska morfiini vaikuttaa useisiin kehon prosesseihin, selitys on jaettu neljään osaan.

1) Mielihyvä
2) Kivunlievitys
3) Hengitys
4) Muut vaikutukset


Mielihyvä

Mielihyväkeskus
Heroiini saa aikaan nautinnollisen tunteen koska se stimuloi aivojen mielihyväkeskusta.

Jos ottaa heroiinia, keho muuttaa sen ensin morfiiniksi. Morfiini toimii oikeastaan samalla tavalla kuin endorfiinit, kehon luonnolliset välittäjäaineet. Heroiinia käytettäessä keho toimii siis samalla tavalla kuin endorfiinien vapautuessa.

Mielihyväprosessiin liittyy kolmenlaisia hermosoluja, eli neuroneja:

1) endorfiinineuronit
2) GABA-neuronit
3) dopamiinineuronit


Mielihyvän syntyprosessin normaalitila

1.
Normaalisti dopamiinia vapautuu kehossa jatkuvasti, mutta sen määrää voidaan säädellä.

2.
GABA-välittäjäaine estää dopamiinin vapautumista.

Endorfiinit vähentävät GABA:n vapautumista.

Koska GABA:n vapautuminen on estetty, dopamiinineuronit voivat vapauttaa lisää dopamiinia. Dopamiini stimuloi mielihyväkeskusta ja saa olon tuntumaan miellyttävältä.

Dopamiinineuroneissa on myös opiaattireseptoreita. Endorfiinit eivät kiinnitty ainoastaan GABA-neuroneihin, vaan myös dopamiinineuroneihin. Siinä tapauksessa kiinnittyminen estää dopamiinin vapautumisen.

Endorfiinit voivat siis sekä edistää että estää dopamiinin vapautumista. Normaalitilassa ne auttavat pitämään välittäjäainejärjestelmän tasapainossa.


Mielihyvän syntyprosessi heroiinin vaikutuksen alaisena

Heroiini muuttaa normaalitilaa seuraavalla tavalla:

Heroiini muuttuu kehossa morfiiniksi.

Morfiini jäljittelee endorfiineja ja kiinnittyy tiukasti GABA-neuronien reseptoreihin. GABA:n vapautuminen estyy. Kun GABA:n määrä vähenee, dopamiinineuronit voivat vapauttaa enemmän dopamiinia. Tämä stimuloi mielihyväkeskusta ja synnyttää mielihyvän tunteen.

Endorfiineihin verrattuna morfiini hajoaa hyvin hitaasti. Morfiinin hidas hajoaminen mahdollistaa mielihyväprosessin jatkumisen. Dopamiinia vapautuu liikaa ja mielihyvän tunteet kestävät kauemmin. Sisäsyntyiset endorfiinit eivät aiheuta riippuvuutta, koska ne hajoavat heti reseptoreihin kiinnittymisen jälkeen. Ne eivät pysy reseptoreissa niin kauaa, että kehon endorfiinisietokyky voisi kasvaa.

Myös morfiini kiinnittyy dopamiinineuroniin, mutta se ei pysty säätelemään dopamiinin vapautumista.


Kipu

Heroiinilla on myös kipua lievittäviä vaikutuksia.

Kuvittele, että sormesi jäävät oven väliin.

Sormissa on erityisiä hermosoluja jotka huomaavat sen ja lähettävät tiedon kivusta selkäytimeen ja aivoihin. Tieto välittyy hermosolusta toiseen. Tämä tapahtuu Substance P –välittäjäaineen avulla.


Kivunhallinnan normaalitila

Substance P –neuronit välittävät kipusignaalin eteenpäin vapauttamalla Substance P –välittäjäainetta. Substance P –neuronin viejähaarakkeessa on sekä opitaattireseptoreita että Substance P:tä. Substance P –välittäjäaine on varastoitunut viejähaarakkeen päässä oleviin synapsirakkuloihin.

Jos kipu on liian kova, keho yrittää suojella itseään vapauttamalla endorfiineja. Endorfiinit kiinnittyvät Substance P –neuronin viejähaarakkeen opiaattireseptoreihin. Tämä hidastaa kipusignaalin etenemistä.


Kivunhallinta heroiinin vaikutuksen alaisena:

Heroiini muuttaa normaalitilaa seuraavalla tavalla:

Heroiini muuttuu kehossa morfiiniksi. Morfiini toimii ensin aivan samalla tavalla kuin endorfiinit. Morfiini kiinnittyy Substance P –neuronin tuojahaarakkeen reseptoreihin ja estää Substance P -välittäjäaineen vapautumisen. Kipusignaali ei enää etene.

Morfiini menee vielä pidemmälle. Se myös estää viereisen hermosolun reseptoreita ottamasta vastaan Substance P:tä. Vapautuva Substance P ei pysty kiinnittymään mihinkään. Se ei pysty enää toimimaan.

Morfiini irrottautuu reseptorista ja hajoaa hitaasti. Heroiini ja endorfiinit eroavat toisistaan siinä, että heroiini toimii paljon tehokkaammin ja pitkäkestoisemmin kuin endorfiinit.


Hengitys

Heroiinin yliannostuksen vakavin seuraus on tukehtuminen. Heroiini vaikuttaa hengitysrytmiin.

Hengitystä säätelevät aivorungon hermosolut. Ne saavat tietoa veren happi- ja hiilidioksidimääristä ympärivuorokautisesti.

Jos happea on liian vähän ja hiilidioksidia liikaa, hermosolut lähettävät hengityslihaksille käskyn supistua. Keuhkot laajenevat ja niihin pääsee enemmän ilmaa. Myös vastakkainen reaktio on mahdollinen.

Heroiini muuttaa tilannetta.

Hengitystä säätelevissä hermosoluissa on opitaattireseptoreita. Kun heroiini on muuttunut kehossa morfiiniksi, se pystyy kiinnittymään opiaattireseptoreihin. Kiinnittyminen estää hengityslihaksiin suunnattujen viestien kulkua. Hengitys muuttuu kevyemmäksi.

Heroiinin yliannostuksen yhteydessä hengitys saattaa keventyä niin paljon, että keuhkojen toiminta tavallaan pysähtyy. Hengittäminen ei enää onnistu, ja heroiinin käyttäjä tukehtuu.


Muut vaikutukset

Endorfiini- ja morfiinireseptoreita on eri puolilla aivoja. Niiden avulla selittyvät useat heroiinin erityisvaikutukset.

Pupillit
Monet aivojen alueet vaikuttavat silmien pupillien säätelyyn. Näillä alueilla on monia endorfiini- ja opiaattireseptoreita. Siksi heroiini supistaa pupillit nuppineulan pään kokoisiksi.

Suolisto
Ruuansulatusjärjestelmässä on myös paljon opiaattireseptoreita. Heroiini haittaa suoliston toimintaa. Heroiinin käyttäjät kärsivät usein ummetuksesta. (Oopiumia käytettiin ennen ripulilääkkeenä.)

Oksentelu
Heroiini stimuloi aivojen oksennuskeskusta. Monet kokevat opiaattien käytön yhteydessä pahoinvointia ja oksentelua, etenkin alussa.

Yskiminen
Heroiini haittaa aivojen yskimiskeskuksen toimintaa.

Riippuvuus
Jatkuva heroiinin käyttö vähentää kehon kykyä vapauttaa endorfiineja luonnollisella tavalla. Ilman huumeita ei pysty enää tuntemaan mielihyvää. Tämä saa aikaan välittömän tarpeen ottaa lisää heroiinia.


Päätelmä

Heroiinin käytön merkittävimmät vaikutukset ovat mielihyvän tunne, kivun lievittyminen ja hengityksen hidastuminen. Vaikutukset johtuvat siitä, että heroiini kiinnittyy opitaattireseptoreihin.

Seuraukset voivat olla tuhoisia. Ääritapauksissa heroiininvaikutus hengitysrefleksiin voi aiheuttaa kuoleman.


Alkoholi aivoissa

Alkoholin avulla saa rauhallisen ja rentoutuneen olon, mutta se myös häiritsee muistitoimintoja. Se vaikuttaa motoriikkaan, hengitykseen, reaktioaikoihin, kehon lämmönsäätelyyn ja ruokahaluun.

Muutokset kehossa johtuvat siitä, että alkoholi vaikuttaa useisiin eri välittäjäaineisiin: dopamiiniin, serotoniiniin, endorfiiniin, gamma-aminovoihappoon (GABA) ja glutamaattiin.


GABA- ja glutamaattijärjestelmän normaalitila

GABA on välittäjäaine, joka hidastaa muiden hermosolujen, neuronien, toimintaa. Alkoholi kiihdyttää GABA-järjestelmää. GABA:n muiden hermosolujen toimintaa rajoittava vaikutus vahvistuu, ja olo tuntuu rauhalliselta ja rentoutuneelta. GABA:n vaikutukselle herkkiä hermosoluja on aivon kaikissa osissa.

Glutamaatti aktivoi eri hermosoluryhmää. Alkoholi rajoittaa glutumaatin toimintaa. Siksi se vähentää glutamaatin muita neuroneja kiihdyttäviä vaikutuksia.

Aivojen oppimis- ja muistikeskus sijaitsee hippokampuksessa. Alkoholi hidastaa glutamaatin välityksellä tapahtuvaa tiedonkulkua hermosolujen välillä erityisesti tällä aivojen alueella.


GABA

Alkoholi muuttaa normaalitilaa seuraavalla tavalla:

Alkoholi kiinnittyy GABA-reseptoriin, mutta eri kohdasta kuin GABA.

Kun GABA ja alkoholi ovat yhdistyneinä reseptoriin samanaikaisesti, GABA pysyy kiinnittyneenä kauemman aikaa kuin tavallisesti. Se siis lähettää rajoittavaa viestiään vastaanottavalle hermosolulle pidemmän aikaa.

Alkoholin vaikutuksen takia GABA myös kiinnittyy reseptoriin useammin, joten viestejä välittyy suurempi määrä ja GABA:n rajoittava vaikutus vahvistuu entisestään.

Alkoholi rauhoittaa hermoja ja aikaansaa rentoutuneen olon. Tämä johtuu siitä, että GABA:lla on muita hermosoluja rajoittava vaikutus, ja siksi eräät aivon osat toimivat tavallista hitaammin.


Seuraukset

Myös pikkuaivoissa, hienomotoriikkaa säätelevällä aivojen alueella, on paljon GABA-reseptoreita. Alkoholin takia hienomotoriikan säätelykyky huononee, koska pikkuaivojen toiminta hidastuu.


Glutamaatti

Glutamaatti on aivojen tärkein eksitatorinen, kiihdyttävä välittäjäaine. Se kiihdyttää muiden hermosolujen toimintaa.

Glutamaattireseptoreita on aivojen kaikissa osissa, ja ne ovatkin mukana monissa aivojen tärkeimmissä prosesseissa.

Alkoholi muuttaa normaalitilaa seuraavalla tavalla:

Alkoholi yhdistyy glutamaattireseptoriin, mutta eri kohdasta kuin glutamaatti.

Kun alkoholi kiinnittyy glutamaattireseptoriin, reseptorin muoto muuttuu, eikä glutamaatti pysty enää kiinnittymään siihen. Tämän seurauksena vastaanottava hermosolu ei saa sille tarkoitettuja viestejä, eikä toimintaa synny.


Seuraukset

Muisti
Hippokampus on lyhytkestoisen muistin ja harkintakyvyn kannalta hyvin tärkeä alue. Kun alkoholi kiinnittyy glutamaattireseptoreihin hippokampuksen alueella, se häiritsee muistitoimintoja. Vastikään tapahtuneiden asioiden muistaminen on vaikeaa. Muistikatkoksiakin voi sattua. Myös kyky tarkkailla omia toimia huononee.

Muut vaikutukset
Kun alkoholi tukkii glutamaattireseptorit, monet vastaanottavan hermosolun toiminnot, mukaan lukien muiden välittäjäaineiden vapautuminen, voivat estyä.

Alkoholi estää myös eräiden kehon toiminnoille tärkeiden entsyymien ja hormonien aktivoitumisen.

Myös hermosolun kyky käynnistää ja sammuttaa geenejä häiriintyy. Geenien käynnistäminen ja sammuttaminen on elintärkeä kehon toiminto. Se on solujen ainoa tapa luoda reseptoreita, erittää välittäjäaineita ja pitää itsensä elossa.

Jos nämä prosessit keskeytyvät, aivojen normaali toiminta kärsii.


Alkoholitoleranssi ja GABA

Alkoholitoleranssi tarkoittaa tarvetta kuluttaa yhä enemmän alkoholia samojen vaikutusten aikaansaamiseksi.

GABA-reseptorien rakenne aivoissa muuttuu vähitellen, eikä alkoholi enää vaikuta niihin niin voimakkaasti. Alkoholin on nyt vaikeampi kiinnittyä reseptoreihin. Tämän seurauksena reseptorit välittävät vähemmän rajoittavia viestejä, ja alkoholia täytyy juoda enemmän jotta saavuttaisi tutun, rauhallisen ja rentoutuneen tunteen.


Vieroitusoireet ja GABA

Jos alkoholin juomisen yhtäkkiä lopettaa, voi saada vieroitusoireita, kuten unettomuutta, levottomuutta, hikoilua, ahdistusta ja masennusta.

Tämä johtuu siitä, että:

-  GABA-reseptorien rakenne on muuttunut eikä GABA:n rauhoittava vaikutus ole yhtä tehokas kuin aikaisemmin, ja

-  GABA kiinnittyy reseptoriin vain hyvin lyhyeksi aikaa, koska alkoholia ei enää ole paikalla. Rajoittavia viestejä välittyy vähemmän, ja hermoston toiminta yliaktivoituu.


Alkoholitoleranssi ja glutamaatti

Alkoholi tukkii glutamaattireseptoreita. Kun näitä reseptoreita sisältävät hermosolut huomaavat, että jotkut reseptoreista ovat tukossa, ne lisäävät reseptoriensa herkkyyttä ja tuottavat uusia reseptoreita. Jotta glutamaatin kiihdyttävän vaikutuksen saisi estettyä, täytyy juoda yhä enemmän alkoholia.


Vieroitusoireet ja glutamaatti

Jos alkoholin juomisen yhtäkkiä lopettaa, alkoholi ei enää tuki reseptoreita. Koska hermosolut ovat kehittäneet uusia reseptoreita ja reseptorit ovat yliherkkiä, niihin kiinnittyy nyt suuria määriä glutamaattia. Hermosolut yliaktivoituvat. Tämä voi johtaa vieroitusoireisiin, kuten unettomuuteen ja pahimmassa tapauksessa epilepsiaan.


Muita seurauksia
Kun juo alkoholia, ruokahalu aluksi kasvaa. Alkoholi stimuloi epäsuorasti hypotalamusta, aluetta, jolla sijaitsee aivojen nälkäkeskus.

Alkoholi myös huonontaa reaktionopeutta. Aivot toimivat luultavasti kaiken kaikkiaan hitaammin, mutta myös pupillit reagoivat hitaammin aivojen ärsykkeisiin ja motoriikan hallinta heikentyy.

Dopamiini
Alkoholi edistää välittäjäaine dopamiinin eritystä. Dopamiinipurkaus virtaa aivojen mielihyväkeskukseen, ja olo tuntuu hyvin miellyttävältä.

Jos juo alkoholia säännöllisesti pitkän aikaa, aivot sopeutuvat siihen. Niiden dopamiiniherkkyys vähenee ja ne myös vapauttavat dopamiinia vähemmän. Ilman alkoholia aivojen dopamiinimäärä on liian alhainen, ja tämä voi johtaa masentuneisuuteen. Sen ylipääsemiseksi haluaa juoda lisää, ja tämäkin voi johtaa alkoholiriippuvuuteen.

Serotoniini
Alkoholi vaikuttaa myös aivojen serotoniinijärjestelmään. Alkoholi kiihdyttää serotoniinin eritystä, ja tämän takia olo tuntuu upealta ja toiset ihmiset läheisemmältä. Koska alkoholin vaikutus on niin miellyttävä, sitä haluaa juoda useammin.

Endorfiinit
Endorfiinit, tai “sisäsyntyiset opiaatit", ovat rajoittavia välittäjäaineita, joita oma kehomme erittää. Endorfiinijärjestelmä voi hidastaa hengitystiheyttä tai lopettaa hengityksen kokonaan.

Hengitystiheyttä säätelee ydinjatkos. Tällä aivojen alueella on paljon endorfiinireseptoreita (eli opiaattireseptoreita), jotka säätelevät hengityslihaksia. Kun endorfiinit kiinnittyvät näihin reseptoreihin, ydinjatkoksen hermosolujen toiminta vähenee, ja hengitys hidastuu. Koska alkoholi edistää endorfiinien vapautumista, näiden hermosolujen toiminta estyy, ja hengitys voi hidastua tai loppua kokonaan.

Alkoholi aktivoi endorfiinijärjestelmää ja vapauttaa aivoihin endorfiineja. Alkoholin juominen voi siksi vähentää kipuja ja tuottaa hyvänolon tunteen (ks. myös heroiini). Siksi haluaa juoda yhä uudestaan ja voi tulla riippuvaiseksi alkoholista.


Päätelmä

Alkoholi vahvistaa GABA-välittäjäaineen rajoittavaa vaikutusta. Tästä johtuu rauhallinen, rentoutunut olo.

Alkoholi estää kiihdyttävän välittäjäaineen glutamaatin vaikutusta. Tämä haittaa muistitoimintoja ja muita kehon prosesseja.

Alkoholi vaikuttaa myös useisiin muihin aivojen välittäjäainejärjestelmiin. Seurauksena on miellyttävä hyvänolontunne. Mutta liika alkoholi saattaa pysäyttää hengityksen kokonaan.

Jos juo alkoholia säännöllisesti, sitä tarvitsee yhä enemmän aikaansaadakseen samat vaikutukset. Keho oppii sietämään suurenevia alkoholimääriä. Jos lopettaa juomisen, voi kokea vieroitusoireita. Suurten alkoholimäärien säännöllinen juominen voi johtaa masennukseen ja dementiaan.


Nikotiini aivoissa

Tupakkaa saadaan Nicotiana tabacum -nimisestä kasvista. Vaikka tupakasta on tunnistettu tuhansia kemiallisia ainesosia, nikotiini on niistä tärkein. Nikotiinin tarkkaa vaikutustapaa ei vielä tunneta. Kerron tässä viimeisimmät tiedot.

Kun polttaa savukkeen, tuntee olonsa miellyttäväksi, rauhalliseksi ja rentoutuneeksi, ja pystyy keskittymään paremmin.

Nikotiini vaikuttaa näin, koska se jäljittelee aivoissa asetyylikoliini-nimisen välittäjäaineen toimintaa. Tämä häiritsee aivojen normaalia toimintaa.

Asetyylikoliini on välittäjäaine, joka viestii hermosolujen ja lihasten välillä. Sitä erittyy selkäytimessä ja aivorungossa ja se saa lihakset liikkumaan. Asetyylikoliini vaikuttaa myös autonomisen hermoston toimintoihin: sydämen lyöntitiheyteen, hengitykseen, suoliston toimintaan ja pupillien supistumiseen. Aivoissa asetyylikoliini aktivoi muita hermosoluja, kuten dopamiinineuroneja, vapauttamaan välittäjäaineita. Nikotiini vaikuttaa kaikkiin näihin prosesseihin.

Nikotiini jäljittelee asetyylikoliinia. Se kiinnittyy asetyylikoliinille tarkoitettuihin reseptoreihin. Tämä välittää uusia viestejä. Voisi sanoa, että nikotiini tekee asetyylikoliinin työtä.

Nikotiini kuitenkin pysyy synapsiraossa paljon kauemmin kuin asetyylikoliini, koska asetyylikoliiniesteraasi ei hajota sitä. Se siis lähettää hermosoluun paljon enemmän viestejä kuin asetyylikoliini olisi lähettänyt.


Seuraukset

Olo tuntuu hyvältä ja miellyttävältä. Tämä johtuu siitä, että nikotiini kiihdyttää dopamiinineuronien asetyylikoliinireseptoreita, ja aiheuttaa dopamiinin vapautumisen aivojen mielihyväkeskukseen. Tunteen haluaa kokea yhä uudelleen, ja tämä voi nopeasti johtaa nikotiiniriippuvuuteen.

Toleranssi
Jos polttaa tupakkaa säännöllisesti, aivojen nikotiinin sietokyky kasvaa. Siksi aivot tarvitsevat nikotiinia säännöllisesti voidakseen toimia normaalisti. Jos aivoissa ei ole nikotiinia, sitä alkaa haluta.

Kun aivoissa on suuria määriä nikotiinia, asetyylikoliinireseptorit ylistimuloituvat. Tämän johdosta reseptorit tilapäisesti sulkeutuvat, eivätkä asetyylikoliini ja nikotiini pysty enää kiinnittymään niihin. Viestejä välittyy tavallista vähemmän, joten nikotiinia tarvitaan enemmän saman miellyttävän tunteen kokemiseksi. Hermosolu aistii viestien puutteen, ja luo lisäreseptoreita asetyylikoliinia varten.

Vieroitusoireet
Jos tupakoinnin yhtäkkiä lopettaa, aivoissa ei enää ole nikotiinia. Nikotiinin aiheuttama reseptorien sulkeutuneisuus vähenee, ja asetyylikoliini voi jälleen aktivoida asetyylikoliinireseptoreitanormaalisti. Reseptoreita on nyt kuitenkin paljon enemmän kuin tupakoinnin alkaessa, joten ne välittävät paljon enemmän viestejä. Hermosoluihin virtaa paljon ärsykkeitä ja ne aktivoituvat suuresti. Tämä johtaa vieroitusoireisiin kuten levottomuuteen, ärsyyntyneisyyteen, ahdistuneisuuteen, unettomuuteen, masentuneisuuteen ja keskittymiskyvyn puutteeseen.

Jos polttaa savukkeen, vieroitusoireet katoavat hetkeksi ja olo rauhoittuu. Aivot alkavat jälleen toimia normaalisti, koska nikotiini sulkee taas tilapäisesti monia asetyylikoliinireseptoreita. Hermosolujen aktiviteetti vähenee. Nikotiinin puutteen aiheuttama ylitoiminta vähenee tilapäisesti.

Muita seurauksia
Nikotiini kiihdyttää aivojen välityksellä adrenaliinin eritystä lisämunuaisista verenkiertoon. Normaalisti adrenaliinia vapautuu vain kun olemme peloissamme tai stressaantuneita. Adrenaliini nostaa verenpainetta sekä nopeuttaa hengitystiheyttä ja sydämen lyöntitiheyttä. Olo tuntuu innostuneelta ja pirteältä.

Tupakoitsijat sanovat usein, että tupakointi rauhoittaa heitä kun he ovat hermostuneita ja piristää kun he ovat väsyneitä. Vaikutus riippuu käytetyn nikotiinin määrästä. Jos nauttii pienen määrän nikotiinia, tuntee olonsa valppaaksi ja energiseksi, koska kehoon vapautuu adrenaliinia. Jos nauttii enemmän nikotiinia, alkaa tuntea olonsa rauhalliseksi ja rentoutuneeksi, koska nikotiini vähentää polttamattomuudesta johtuvia vieroitusoireita. Alkoholia juotaessa tapahtuu samankaltainen ilmiö. Ensin tuntee olonsa pirteämmäksi, mutta mitä enemmän juo, sitä vähemmän energiaa on.

Nikotiinin johdosta myös glukoosia vapautuu verenkiertoon kehon glukoosivarastoista. Aivot aistivat glukoositason nousseen ja päättelevät, että tupakoija on juuri syönyt. Ne lakkaavat vapauttamasta aineita, jotka aikaansaavat nälän tunteen. Siksi savukkeen jälkeen tuntee olonsa vähemmän nälkäiseksi.

Nikotiini vaikuttaa aivojen kautta myös aineenvaihduntaan. Tupakoitsijoilla on hieman tupakoimattomia nopeampi aineenvaihdunta, ja he painavat keskimäärin neljä kiloa vähemmän.

Nikotiini myös parantaa tilapäisesti keskittymiskykyä. Tämä on todettu tieteellisesti, mutta tutkijat eivät vielä ole saaneet selville, mitä aivoissa tarkalleen ottaen tapahtuu. Yksi todennäköinen selitys ilmiölle on, että hippokampuksen alueelle vapautuu enemmän glutamaattia, ja tämä pieni aivoalue aktivoituu.


Päätelmä
Nikotiini aikaansaa aivoissa miellyttävän, rentoutuneen olon.

Nikotiini vaikuttaa näin jäljittelemällä aivoissa asetyylikoliini-nimisen välittäjäaineen toimintaa.

Nikotiini on heroiiniin verrattavissa oleva, voimakkaasti riippuvuutta aiheuttava aine. Kehon nikotiinitoleranssi kehittyy nopeasti, joten samojen miellyttävien tuntemusten saavuttamiseksi tarvitaan pian yhä suurempia määriä nikotiinia.

Jos kehon nikotiinitaso putoaa liian alhaiseksi, voi kokea vieroitusoireita. Oireet helpottavat tilapäisesti kun polttaa taas savukkeen. Tupakointi siis auttaa selviämään juuri tupakan alun perin aiheuttamasta levottomuuden tunteesta."


http://www.paihdelinkki.fi/animaatiot/paihteet-ja-aivot-animaatio

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lähetä kommentti