Hypnoosi on menetelmä, tekniikka tai tila. Hypnoterapia puolestaan on psykoterapeuttista työskentelyä, jossa käytetään tätä menetelmää.
Hypnoosi on muuntunut tajunnan tila, joka koetaan syvänä rentoutena ja tyyneytenä, ja johon usein liittyy tunne lisääntyneestä keskittymiskyvystä. Sen aikana hypnotisoija antaa hypnotisoidulle suggestioita muutoksista tuntemuksissa, havainnoissa, ajatuksissa tai käyttäytymisessä.
Hypnoosia on käytetty vuosituhansia sairauksien hoidossa. Sitä on kutsuttu myös mesmerismiksi 1700-luvun lopulla vaikuttaneen itävaltalaisen lääkärin Franz Mesmerin mukaan.
Hypnoosi saadaan tyypillisimmin aikaan niin, että hypnotisoitavaa pyydetään kiinnittämään katseensa johonkin pisteeseen tai esineeseen ja keskittymään hypnotisoijan sanoihin. Tämän jälkeen annetaan suggestioita syvästä rentoutuksesta tai uneen vaipumisesta, ja lasketaan lukuja yhdestä kymmeneen. Hypnoositila voidaan saada aikaan monilla muillakin tavoilla. Hypnoosiin voi mennä myös itsesuggestioiden tai levyn avulla.
Hypnoosia käytetään yleisimmin tupakoinnin lopettamisen ja painon hallinnan apuna, jännitystilojen lieventämisessä ja synnytysvalmennuksessa. Hypnoosi on myös tehokas apukeino määräkohtaisten pelkojen, ahdistuneisuuden, paniikkihäiriön, ja kahvikuppineuroosin hoidossa. Hypnoosin ja hypnoterapian käytöstä kliinisessä työssä on olemassa myös tutkimuksellista tietoa. Tutkimusten mukaan hypnoosi on tehokasta esimerkiksi kivun, posttraumaattisen stressireaktion, unettomuuden, masennuksen ja psykosomaattisten vaivojen kuten mm. ärtyneen paksusuolen hoidossa. Tutkimusten mukaan myös masennuksen, ylipainon ja syömishäiriöiden hoidossa kognitiivisen psykoterapian ja hypnoterapian yhdistelmällä saadaan parempia tuloksia, kuin pelkällä kognitiivisella terapialla. Terveydenhuollon ammattilainen voi tehostaa ja nopeuttaa antamaansa hoitoa hypnoosin avulla.
Suomessa mikään laki ei rajaa hypnoosin käyttöä, joten kuka tahansa voi pistää pystyyn praktiikan ja sanoa antavansa hypnoterapiaa. Hypnoosia opettaa kaksi maallikkojärjestöä ja Tieteellinen Hypnoosi ry, joka ottaa jäsenekseen vain terveydenhuollon alan ammattilaisia. Hypnoterapia ei ainakaan vielä ole Valviran hyväksymä terapiamuoto, joten hoidosta ei saa Kela-korvausta.
Hypnoterapeuttinen työskentely voi olla hyvinkin monenlaista. Työskentelyssä voidaan käyttää mm. suoria suggestioita, joilla pyritään saamaan aikaan toivottua muutosta. Suorien suggestioiden lisäksi voidaan käyttää monenlaisia menneisyyteen ja tulevaisuuteen suuntautuvia mielikuvatekniikoita. Menetelmiä, joissa mielikuvissa mennään lapsuuteen, kutsutaan hypnoanalyyttisiksi.
Hypnoosiin liittyvä tavallisin myytti on ajatus hypnoosista tahdottomana tilana, jossa hypnotisoija voisi saada ihmisen tekemään jotain, mitä hän ei halua. Potilaat usein myös odottavat, etteivät hypnoosissa tajua ulkomaailmasta mitään, tai muista mitä hypnoosin aikana on tapahtunut. Päinvastoin: ihmistä ei voi hypnotisoida vastoin hänen tahtoaan, ja suurin osa muistaa tapahtumat ellei unohtamiseen ole erikseen annettu suggestiota. Myös tietoisuus ympäristöstä säilyy. Ulkomaailman ärsykkeet kuitenkin menettävät hypnoosissa merkitystään, eivätkä juuri häiritse.
Rentouden tila on niin syvä, että ajantaju vääristyy. Potilaat helposti arvioivat 40 minuutin session kestäneen vain kymmenen minuuttia.
Kognitiivisessa terapiassa paljon käytetyt mielikuva- ja rentoutustekniikat ovat selvästi hypnoosin sukulaisia, ja onkin vain veteen piirrettyä, milloin on kyse hypnoosista. Samaa yhtäläisyyttä on myös monissa mindfulness-harjoituksissa ja joidenkin mielestä myös traumaattisten tapahtumien hoidossa käytetyssä EMDR:ssä.
Hypnoosi sopii valtaosalle potilaista. Akuutissa psykoosissa olevalle tai psykoosialttiille ei käytetä hypnoosia, eikä sellaiselle, jolla on paranoidisia piirteitä. Ja tietenkään niille, jotka eivät halua antaa kontrollia pois, on turha tarjota hypnoosia. Korostunut hallinnan tarve saa aikaan sen, että hypnoosi ei toimi, sillä se vaatii osittaista kontrollista irti päästämistä.
Ihmiset ovat eri lailla herkkiä hypnoosille, ja tämä ominaisuus on melko pysyvä. Hallinnan tarve on yksi merkittävä hypnoosiherkkyyden vaihtelua selittävä persoonallisuustekijä, ja todennäköisesti herkkyys on myös synnynnäistä.
Herkkyyserot ovat olennaisia lähinnä silloin, kun hypnoosia käytetään nukutukseen tai puudutukseen leikkauksen aikana. Psykoterapeuttisessa hoidossa ei ole niin suurta merkitystä, miten ”syvään” hypnoosiin potilas menee, vaan hyviä tuloksia saadaan pienemmälläkin suggestioherkkyydellä.
Psykologi 4/2010
