Kortisoni lievittää pelkoa

Tutkimuksissa on todettu, että stressihormonina tunnetulla kortisonilla on pelkotiloja lieventävä vaikutus.

Kokeessa 60 henkilöä, joilla kaikilla oli joko jonkin sosiaalisen tilanteen pelko tai esimerkiksi hämähäkkikammo, pantiin kohtaamaan fobiansa. Koehenkilöt joutuivat esimerkiksi puhumaan suurelle yleisölle viiden minuutin ajan tai katselemaan kuvia hämähäkeistä. Tunti ennen stressaavaa tilannetta puolet koehenkilöistä sai kortisonipillerin, puolet taas nauttivat lumelääkettä.

Kokeen jälkeen kortisonia saaneet henkilöt kertoivat, että he eivät pelänneet tilannetta niin paljon kuin yleensä, ja myös heidän pulssinsa oli kokeen aikana matalampi kuin lumelääkettä nauttineilla. Kortisonilla ei todettu olevan sivuvaikutuksia.

Tulosten perusteella tutkijat uskovat, että suuret kortisonimäärät heikentävät traumaattisten muistojen esiintuloa ja että kortisoni siten voisi yhdessä terapian kanssa tehostaa pelkotilojen hoitoa.

Muistelen lukeneeni aikaisemmin, että kriisin jälkeen henkilöille, joilla on matalampi kortisonipitoisuus, tulee helpommin posttraumaattinen stressireaktio kuin niille, joilla kortisonipitoisuus on korkeampi. Kortisoni näyttäisi siten suojaavan stressiltä.


Tieteen kuvalehti 13/2006

Muut lääkkeet unettomuuden hoitoon

Unettomuuden hoitoon on myös muita lääkkeitä kuin unilääkkeitä ja melatoniinia.

Väsyttävät psykoosi- ja masennuslääkkeet

Lääkäri saattaa joissakin tapauksissa määrätä univaikeuksiin myös väsyttävää masennuslääkettä, kuten amitriptyliiniä tai väsyttävää psykoosilääkettä, kuten ketiapiinia. Pieninä annoksina ketiapiini vaikuttaa histamiinireseptoreihin, alfareseptoreihin sekä tiettyihin serotoniinireseptoreihin. Suuremmalla annoksella ketiapiini salpaa myös dopamiinireseptoreita. Lääkärisi ei siis suinkaan pidä sinua psykoottisena ehdottaessaan psykoosin hoitoon tarkoitettua lääkettä tai masentuneena ehdottaessaan masennuksen hoitoon tarkoitettua lääkettä.

Väsyttävä antihistamiini
Väsyttävä antihistamiini (hydroksitsiini) on myös käyttökelpoinen unilääke, joten ei pidä hätkähtää siinäkään tapauksessa, että lääkäri ehdottaa allergialääkityksen aloittamista unettomuuden hoitamiseksi.

Väsyttämättömät lääkkeet
Lääkäri saattaa määrätä unettomuuden hoitoon myös aamuisin otettavia väsyttämättömiä masennuslääkkeitä (SSRI- tai SNRI-lääkkeitä). Nimittäin hyvin suurella osalla unettomuudesta kärsiviä on myös jokin ahdistuneisuushäiriö tai masennustila, jolloin psykiatrisen oheishäiriön hoitaminen usein helpottaa myös uniongelmia. Toinen peruste on se, että nämä lääkkeet tehostavat serotoniinijärjestelmää, joka puolestaan hillitsee stressinsäätelyjärjestelmän toimintaa.

Pregabaliini
Pregabaliinia käytetään mm. epilepsian, kroonisen kivun sekä ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa ja sen vaikutuksen ajatellaan välittyvän tiettyjen ylivireyden kannalta keskeisten hermosolujen pinnalla olevien kalsiumkanavien toiminnan tasapainottamisen kautta. Myös pregabaliinin käyttö unilääkkeenä näyttää olevan yleistymässä.

Luontaistuotteet
Tryptofaani on aminohappo, josta muodostuu serotoniinia ja melatoniinia. Myös tryptofaani voi auttaa unettomuuteen. Tryptofaania saa apteekeista ja luontaistuotekaupoista. Uniyrttinä jo vuosisatojen ajan tunnettu valeriaana auttaa tutkimusten mukaan jonkin verran unensaannissa. Valeriaanaa saa tabletteina ja uutteena, ja sitä on myös monissa teesekoituksissa, jotka on tarkoitettu nautittavaksi ennen nukkumaanmenoa.

 

Soili Kajaste & Juha Markkula (2011). Hyvää yötä - Apua univaikeuksiin

                                                                  
                           Melatoniini

Yöhormoni melatoniini haastaa vihdoin Suomessakin perinteiset unilääkkeet. Melatoniinin avustuksella uni on tiiviimpää ja heräämisiä on vähemmän.

Mikä ihmeen melatoniini?
Aivoissa sijaitseva käpylisäke erittää melatoniinia eli niin sanottua yöhormonia, joka auttaa elimistön sisäistä kelloa pysymään ajassa säädellen vuorokausirytmiä ja edistäen unensaantia. Käpylisäkkeen toimintaa säätelee puolestaan ympäristön valoisuus ja suprakiasmaattinen tumake. Melatoniinin tuotantoon vaikuttaa valon määrän lisäksi myös vuorokaudenaika. Sen eritys on suurimmillaan yöllä pimeän aikaan ja huipussaan keskiyön jälkeisinä tunteina. Melatoniinilla on vuorokausirytmin säätelyn ohella muitakin vaikutuksia. Se muun muassa vahvistaa elimistön puolustusjärjestelmää, vaikuttaa vireystilaan, lievittää kipua, lievittää tulehdusta ja toimii antioksidanttina.

Eritykseen vaikuttavat
Melatoniinia erittyy vähemmän, jos ihminen kärsii stressistä. Tämä on osasyynä siihen, miksi stressi aiheuttaa unettomuutta. Myös alkoholi vähentää elimistön melatoniinin tuotantoa. Samoin ikääntyessä melatoniinitaso laskee, jolloin luonnollinen melatoniinmäärä ei välttämättä riitä hyvän yöunen takaamiseen.

Luonnollisesti parempaan uneen
Jos valoisat kesäyöt vievät yöunet, pimennysverhot voivat olla helpoin ratkaisu, mutta jos ne eivät auta ja univaivat pitkittyvät unettomuudeksi, voi yöhormonia eli melatoniinia ottaa purkistakin.
　
Saatavuus
Suomessa synteettinen melatoniini on reseptilääke, mutta monissa Keski-Euroopan maissa tuotetta saa jopa ruokakaupoista. Yliopiston apteekki valmistaa itse melatoniinitabletteja.
　
Ei riippuvuutta
Melatoniini on monessa suhteessa parempi apu kuin perinteiset nukahdus- ja unilääkkeet. Perinteisissä unilääkkeissä on riski, että niistä tulee riippuvaiseksi. Melatoniinin käytöstä riippuvuutta ei synny. Melatoniini ei perinteisten unilääkkeiden tavoin aiheuta myöskään toleranssia, vieroitusoireita, muistin heikkenemistä tai motoriikan häiriintymistä. Melatoniinilla ei ole todettu olevan enempää haittavaikutuksia kuin niin sanotuilla lumelääkkeilläkään.
　
Melatoniinia eri ryhmille
Melatoniini on listattu Käypä hoito -suosituksissa muiden lääkkeiden rinnalle toissijaiseksi hoitovaihtoehdoksi, jos lääkkeettömät keinot eivät tepsi. Esimerkiksi aaltoilevasta unettomuudesta kärsiville ja ikääntyneille melatoniini sopii usein hyvin. Melatoniini on tehokas myös aikaerorasituksen hoidossa. Pohjois-Amerikan matkaajat ovat jo pitkään kuljettaneet jetlagin selättäjää laukuissaan. Melatoniinilla voidaan hoitaa myös niin sanotusta viivästyneestä unijaksosta kärsiviä, eli henkilöitä, jotka saavat unta vasta aamuyöstä. Melatoniini sopii myös lapsille ja nuorille.
　
Vie aikaa
Melatoniinin teho perustuu säännönmukaiseen käyttöön. Tabletti otetaan illalla samaan aikaan. Valitettavasti melatoniini ei toimi yhtä tehokkaasti eikä nopeasti kuin tajun kankaalle vievät unilääkkeet. Jo alle viikossa voi kuitenkin huomata muutosta nukahtamisajassa ja sisäisen kellon siirtymisessä, mutta viimeistään kahdessa viikossa tulokset näkyvät. Jos näkyvät. Sitä ei tiedetä, miksi melatoniini toimii toisilla hyvin ja toisille siitä ei ole mitään apua. Syynä lienevät perintötekijät. Lisäksi sekundaariseen unettomuuteen, kuten vaikkapa masennuksen tai ahdistuneisuushäiriön aiheuttamaan unettomuuteen, melatoniini ei tehoa yhtä hyvin.
　
Uni tiiviimpää
Melatoniini ei muuta unenlaatua kuten perinteiset unilääkkeet tekevät. Melatoniinin avustuksella uni on tiiviimpää ja heräämisiä on vähemmän, kun taas perinteiset unilääkkeet vähentävät REM-unta ja syvintä perusunta; se näkyy aamulla, kun olo ei nukkumisesta huolimatta ole virkeä.
　
Melatoniinin käyttö
Melatoniinia on sekä lyhyt- että pitkävaikutteista. Lyhytvaikutteinen auttaa nukahtamaan helpommin, kun taas pitkävaikutteinen sopii paremmin niille, joille aamuyön heräily on ongelma. Itselle parhaiten sopiva annoskoko löytyy kokeilemalla. Lyhytvaikutteista melatoniinia otetaan yleensä 0,5 mg-10 mg 30–60 minuuttia ennen nukkumaanmenoa, pitkävaikutteista 2 mg-6mg 1–2 tuntia ennen nukkumaanmenoa. Isommatkaan annokset eivät ole vaarallisia, mutta niistä ei ole todettu olevan enää mitään lisähyötyä. Pitkävaikutteista muotoa käytetään usein vanhuksilla.
　
Jotta melatoniinin vaikutus olisi mahdollisimman tehokas, se tulisi ottaa iltaisin säännöllisesti samaan kellonaikaan. Melatoniini tulee ottaa ennen puoltayötä kuten mikä tahansa unilääke, jotta olo ei ole aamulla tokkurainen. Pitkävaikutteinen tabletti kannattaa napata jo kello 20-22 välillä. Aikaeroa hoidettaessa lyhytvaikutteista melatoniinia kannattaa ottaa paikalliseen aikaan illalla neljän illan ajan.
　
Lomatuliaiseksi melatoniinia
Melatoniinivalmisteita saa ostaa useista Euroopan maista ja Pohjois-Amerikasta ilman reseptiä. Niitä myydään apteekeissa, luontaistuotekaupoissa ja jopa ruokakaupoissa. Ulkomailta melatoniinia hankkiessa on tärkeää varmistaa, että tuote on synteettistä melatoniinia eikä eläimistä eristettyä. Lisäksi kannattaa katsoa, ettei siihen ole lisätty muita aineita.

Agomelatiini
Viime vuosina on kehitetty myös melatoniinijärjestelmään vaikuttavia lääkeaineita, joiden teho on luonnon melatoniiniin verrattuna huomattavasti suurempi. Yksi tällainen lääke on agomelatiini, jota käytetään muun muassa masennuslääkkeenä.


www.iltalehti.fi (22.7.2011). Luonnollisesti parempaan uneen
www.tietoaunettomuudesta.fi/melatoniini/
Soili Kajaste & Juha Markkula (2011). Hyvää yötä - Apua univaikeuksiin

                           Unilääkkeet

"Yhteistä unilääkkeille on perinteisesti ollut niiden vaikutusten välittyminen tavalla tai toisella GABA-järjestelmän (Gamma-Aminobutyric-Acid, gamma-aminovoihappo) kautta. Nykyisin suurin osa unilääkkeistä on bentsodiatsepiineja tai niiden tavoin vaikuttavia niin sanottuja Z-lääkkeitä. Z-lääkkeet ovat saaneet nimensä englanninkielisten geneeristen nimiensä (zopiclone, zalepone ja zolpidem) alkukirjaimista. Suomeksi nämä ovat tsopikloni, tsaleponi ja tsolpideemi. Aikoinaan herkästi myrkytyskuolemia aiheuttaneet barbituraatit ovat käytössä enää vain anestesia-aineina. Kaikki bentsodiatsepiinit vähentävät muun muassa ahdistusta, alentavat vireystilaa, rentouttavat lihaksia, nostavat kouristuskynnystä ja heikentävät muistia.
　
Barbituraatit, ja suurina määrinä alkoholi, kykenevät toimimaan myös ilman elimistön omaa GABA:a, mistä johtuu se, että niiden yliannos voi johtaa hengityslaman seurauksena kuolemaan. Tällä hetkellä myynnissä olevista unilääkkeistä kaikki tarvitsevat tehotakseen myös elimistön oman GABA:n läsnäoloa, minkä vuoksi ne eivät aiheuta niin helposti hengityksen lamaantumista.
　
GABA-järjestelmälle on ominaista pyrkimys nopeasti mukautua vallitseviin olosuhteisiin. Tämän takia siihen vaikuttavien lääkkeiden sietokyky eli toleranssi kasvaa helposti. Toleranssilla tarkoitetaan sitä, että saman vaikutuksen aikaansaamiseksi tarvitaan ajan myötä aina suurempi ja suurempi annos. Lääkeainetoleranssin kehittymiseen vaikuttaa muun muassa se, kuinka suuren osan vuorokautta lääkettä on elimistössä. Etenkin jos GABA-järjestelmään vaikuttavaa lääkettä on elimistössä vuorokauden ympäri, tulkitsee järjestelmä sen helposti uudeksi nollatilaksi ja säätää omaa aktiivisuuttaan siten, että jatkuvasti vallitseva lääkeainepitoisuus ei enää aiheutakaan vastetta, vaan tarvitaan lisäannos. GABA-järjestelmän toiminnalle on myös ominaista se, että jos lääkkeen pitoisuus sitten äkillisesti laskee tätä uutta nollatilaa pienemmäksi, voi järjestelmän toiminta jopa ikään kuin muuttua käänteiseksi, eli ahdistus, vireystila, lihasjännitys ja kouristelutaipumus lisääntyä. Toleranssin kehittyminen on kuitenkin hyvin yksilöllistä.
　
Pitkäaikainen hoito hitaasti elimistöstä poistuvalla bentsodiatsepiinilla saattaa pinnallistaa yöunta. Tämän vuoksi unilääkekäytössä tulisi suosia riittävän lyhyen puoliintumisajan valmistetta. Samoin lääkeaineen tahattoman kumuloitumisen ehkäisemiseksi tulisi ikääntyneillä lääkkeen olla riittävän nopeasti eliminoituva ja sen annoksen niin pieni, että se hidastuneesta aineenvaihdunnasta huolimatta ehtii hävitä elimistöstä ennen uuden annoksen ottamista. Kuitenkin kovin nopeasti imeytyvät ja poistuvat unilääkkeet saattavat alkaa itse aiheuttaa aamuyön unettomuutta aikaansaamalla rebound- eli takaisinponnahdusahdistusta jo yön aikana. Reboundunettomuudella tarkoitetaan ilmiötä, jossa unilääkkeen poistuminen vaikutuskohdistaan saa aikaan imeytymisvaiheessa tuntuneille vaikutuksille vastakkaisten tuntemusten ilmaantumisen. Tyypillisessä tilanteessa usein tavanomaista suurempi nukahduslääkeannos aiheuttaa vireystilan kohoamisen seuraavana iltana juuri nukkumaanmenon aikoihin. Reboundunettomuus voi herkillä henkilöillä ilmaantua jo saman yön aamutunteina lyhyen puoliintumisajan lääkkeen poistuessa elimistöstä.
　
Unilääkkeen käytön lopettamiseen ei pidä pyrkiä väkisin. Pääsääntö on se, että jos lääkkeen käytöstä ei ole haittaa ja siitä on selvää hyötyä, ei sen käytön jatkamiselle ole estettä eikä sen käytöstä tule kantaa huonoa omaa tuntoa. Jos pieni annos unilääkettä auttaa vaikkapa leskeksi jäänyttä nukkumaan tilanteessa, jossa kumppania ei enää ole vieressä, on se hyödyllinen. Samoin niin sanotusta idiopaattisesta unettomuudesta kärsivät hyötyvät usein pitkäaikaisestakin unilääkityksestä. Idiopaattisen unettomuuden lääkehoidossa on kyse synnynnäisen biologisen ominaisuuden aiheuttaman haitan korjaamisesta silloin, kun siitä koituu merkittävää haittaa tai kärsimystä.
　
Kun unilääkkeen käyttö halutaan lopettaa, aletaan annosta pienentää niin pienissä erissä kuin mahdollista (esimerkiksi ¼ tablettia kerrallaan) useamman viikon välein. Sopiva annoksen pienennystahti on sellainen, että vasta kun annosmuutoksen mahdollisesti aiheuttamat tuntemukset ovat selvästi hävinneet ja tilanne on tasapainossa, odotetaan ensin, että uutta tasapainotilaa on kulunut vähintään 2-4 viikkoa, ja pienennetään annosta seuraavan kerran vasta sitten. Toinen tapa vähentää unilääkitystä on tehdä se niin, että poisjätettävä osa lääkkeestä (esimerkiksi ¼ tai ½ tablettia) laitetaan yöpöydälle ja sovitaan se otettavaksi, mikäli uni ei ole tullut sovitun ajan, esimerkiksi puolen tunnin kuluttua. Menetelmän etuna on se, ettei unilääkkeen poisjättämiseen liity ylimääräistä jännitystä ("kuinkahan minä nyt nukun, kun ei ole niin paljon lääkettä kuin ennen"), vaan itseään voi tyynnytellä toteamalla, että jollei uni tule suosiolla, voi lääkkeen ottaa ilman sen kummempaa miettimistä."
　
Nukahtamiseen ja unessa pysymiseen vaikuttavia lääkkeitä on paljon muitakin, ja niitä käsittelen seuraavilla kerroilla.
　
　
Soili Kajaste & Juha Markkula (2011). Hyvää yötä - Apua univaikeuksiin

                              Hypnoosi

Hypnoosi on menetelmä, tekniikka tai tila. Hypnoterapia puolestaan on psykoterapeuttista työskentelyä, jossa käytetään tätä menetelmää.

Hypnoosi on muuntunut tajunnan tila, joka koetaan syvänä rentoutena ja tyyneytenä, ja johon usein liittyy tunne lisääntyneestä keskittymiskyvystä. Sen aikana hypnotisoija antaa hypnotisoidulle suggestioita muutoksista tuntemuksissa, havainnoissa, ajatuksissa tai käyttäytymisessä.

Hypnoosia on käytetty vuosituhansia sairauksien hoidossa. Sitä on kutsuttu myös mesmerismiksi 1700-luvun lopulla vaikuttaneen itävaltalaisen lääkärin Franz Mesmerin mukaan.

Hypnoosi saadaan tyypillisimmin aikaan niin, että hypnotisoitavaa pyydetään kiinnittämään katseensa johonkin pisteeseen tai esineeseen ja keskittymään hypnotisoijan sanoihin. Tämän jälkeen annetaan suggestioita syvästä rentoutuksesta tai uneen vaipumisesta, ja lasketaan lukuja yhdestä kymmeneen. Hypnoositila voidaan saada aikaan monilla muillakin tavoilla. Hypnoosiin voi mennä myös itsesuggestioiden tai levyn avulla.

Hypnoosia käytetään yleisimmin tupakoinnin lopettamisen ja painon hallinnan apuna, jännitystilojen lieventämisessä ja synnytysvalmennuksessa. Hypnoosi on myös tehokas apukeino määräkohtaisten pelkojen, ahdistuneisuuden, paniikkihäiriön, ja kahvikuppineuroosin hoidossa. Hypnoosin ja hypnoterapian käytöstä kliinisessä työssä on olemassa myös tutkimuksellista tietoa. Tutkimusten mukaan hypnoosi on tehokasta esimerkiksi kivun, posttraumaattisen stressireaktion, unettomuuden, masennuksen ja psykosomaattisten vaivojen kuten mm. ärtyneen paksusuolen hoidossa. Tutkimusten mukaan myös masennuksen, ylipainon ja syömishäiriöiden hoidossa kognitiivisen psykoterapian ja hypnoterapian yhdistelmällä saadaan parempia tuloksia, kuin pelkällä kognitiivisella terapialla. Terveydenhuollon ammattilainen voi tehostaa ja nopeuttaa antamaansa hoitoa hypnoosin avulla.

Suomessa mikään laki ei rajaa hypnoosin käyttöä, joten kuka tahansa voi pistää pystyyn praktiikan ja sanoa antavansa hypnoterapiaa. Hypnoosia opettaa kaksi maallikkojärjestöä ja Tieteellinen Hypnoosi ry, joka ottaa jäsenekseen vain terveydenhuollon alan ammattilaisia. Hypnoterapia ei ainakaan vielä ole Valviran hyväksymä terapiamuoto, joten hoidosta ei saa Kela-korvausta.

Hypnoterapeuttinen työskentely voi olla hyvinkin monenlaista. Työskentelyssä voidaan käyttää mm. suoria suggestioita, joilla pyritään saamaan aikaan toivottua muutosta. Suorien suggestioiden lisäksi voidaan käyttää monenlaisia menneisyyteen ja tulevaisuuteen suuntautuvia mielikuvatekniikoita. Menetelmiä, joissa mielikuvissa mennään lapsuuteen, kutsutaan hypnoanalyyttisiksi.

Hypnoosiin liittyvä tavallisin myytti on ajatus hypnoosista tahdottomana tilana, jossa hypnotisoija voisi saada ihmisen tekemään jotain, mitä hän ei halua. Potilaat usein myös odottavat, etteivät hypnoosissa tajua ulkomaailmasta mitään, tai muista mitä hypnoosin aikana on tapahtunut. Päinvastoin: ihmistä ei voi hypnotisoida vastoin hänen tahtoaan, ja suurin osa muistaa tapahtumat ellei unohtamiseen ole erikseen annettu suggestiota. Myös tietoisuus ympäristöstä säilyy. Ulkomaailman ärsykkeet kuitenkin menettävät hypnoosissa merkitystään, eivätkä juuri häiritse.

Rentouden tila on niin syvä, että ajantaju vääristyy. Potilaat helposti arvioivat 40 minuutin session kestäneen vain kymmenen minuuttia.

Kognitiivisessa terapiassa paljon käytetyt mielikuva- ja rentoutustekniikat ovat selvästi hypnoosin sukulaisia, ja onkin vain veteen piirrettyä, milloin on kyse hypnoosista. Samaa yhtäläisyyttä on myös monissa mindfulness-harjoituksissa ja joidenkin mielestä myös traumaattisten tapahtumien hoidossa käytetyssä EMDR:ssä.

Hypnoosi sopii valtaosalle potilaista. Akuutissa psykoosissa olevalle tai psykoosialttiille ei käytetä hypnoosia, eikä sellaiselle, jolla on paranoidisia piirteitä. Ja tietenkään niille, jotka eivät halua antaa kontrollia pois, on turha tarjota hypnoosia. Korostunut hallinnan tarve saa aikaan sen, että hypnoosi ei toimi, sillä se vaatii osittaista kontrollista irti päästämistä.

Ihmiset ovat eri lailla herkkiä hypnoosille, ja tämä ominaisuus on melko pysyvä. Hallinnan tarve on yksi merkittävä hypnoosiherkkyyden vaihtelua selittävä persoonallisuustekijä, ja todennäköisesti herkkyys on myös synnynnäistä.

Herkkyyserot ovat olennaisia lähinnä silloin, kun hypnoosia käytetään nukutukseen tai puudutukseen leikkauksen aikana. Psykoterapeuttisessa hoidossa ei ole niin suurta merkitystä, miten ”syvään” hypnoosiin potilas menee, vaan hyviä tuloksia saadaan pienemmälläkin suggestioherkkyydellä.

Psykologi 4/2010

http://www.hypnoosi.net/

Masennus ei vie nuoren aikuisen kognitiivisia kykyjä

"Masennus, ahdistuneisuushäiriö tai työuupumus eivät näytä jättävän merkittävää jälkeä nuoren aikuisen kognitiiviseen toimintakykyyn.

Tutkimuksessa selvitettiin 28-40-vuotiaiden masennusta, ahdistuneisuushäiriötä tai työuupumusta kokevien nuorten aikuisten kognitiivista toimintakykyä suhteessa terveeseen verrokkiryhmään. Tutkimus osoitti, ettei ryhmien välillä esiintynyt merkittäviä eroja kognitiivisissa toiminnoissa, kuten muistissa.

Sen sijaan tutkimuksessa ilmeni, että hoitoon hakeutuminen masennuksessa oli yhteydessä kognitiivisiin vaikeuksiin. Vaikeudet saattavat liittyä lisääntyneeseen yleiseen psyykkiseen pahoinvointiin. Myös varhainen masennuksen sairastumisikä oli yhteydessä suurempiin vaikeuksiin toiminnanohjausta vaativassa tehtävissä. Tämä saattaa olla merkki siitä, että nuoremmalla iällä alkanut masennus on myöhemmällä iällä alkanutta masennusta vaikeampaa. Ahdistuneisuushäiriössä kognitiiviset vaikeudet näyttävät liittyvän sairauden vaikeampaan muotoon.

Kognitiiviset häiriöt saattavat heikentää psyykkistä jaksamista ja heijastua esim. opiskelua ja perheen perustamista koskeviin päätöksiin. Siten niiden seurauksilla on myös inhimillistä ja taloudellista merkitystä.

Toistuva masennus voi lisäksi iän myötä liittyä vaikeutuneisiin kognitiivisiin häiriöihin. Masennuksen hyvällä hoidolla voitaisiin siis ylläpitää myös kognitiivisen toimintakyvyn hyvää säilymistä."
　

Psykologi-lehti 8/2010

Unitutkimuksella tietoa aivomekanismeista 2

Tässä esitellään, mitä unelle tapahtuu masennustilassa.

Masennustilaan liittyy vilkeunen taipumus ilmaantua aikaisemmin, voimakkaampana ja pitkäkestoisempana kuin samanikäisissä verrokeissa tai potilaissa, kun he ovat parantuneet. Tämä tarkoittaa, että vakava masennus on unennäköä säätävien järjestelmien toimintahäiriö. Viemällä päätelmä hieman pitemmälle se voi tarkoittaa myös, että masennukselle alttius on sama kuin vilkeunelle alttius ja toisinpäin. Aikaisemmin on esitetty malli siitä, miten aivot säätävät unta sekä malli siitä, miten aivot säätävät mielialaa. Tulevaisuudessa nämä kaksi mallia tulevat kiehtovasti yhdistymään.

Päiväajan masennus helpottuu välittömästi, kun vilkeuni estetään yhden yön ajan. Tämä löydös viittaa siihen, että jos mielialan säädössä on valmiiksi jokin häiriö, vilkeunen kemia käynnistää masennuksen. Vilkeunen aikana asetyylikoliinin eritys lisääntyy. Käynnistääkö vilkeunen kolinerginen ylikiihotus masennuksen? Kenties, sillä tiedämme, että vilkeunta välittömästi lisäävät kolinergiset (asetyylikoliinia lisäävät) lääkkeet pahentavat masennusta. Osa masennuslääkkeistä puolestaan vähentään asetyylikoliinia.

　
J. Allan Hobson (2002). Unennäöstä - Johdatus unitutkimukseen