Persoonallisuuden muokkaaminen
Siinä missä teknologialla voidaan vähitellen ryhtyä muokkaamaan inhimillistä suorituskykyä, mahdollistaa se myös jonkin huomattavasti syvällisemmän muuttamisen - ihmisen oman persoonan. Mm. luottavaisuutta ja onnellisuutta samoin kuin muistojaan on mahdollista muokata lääkkeiden avulla.
Persoonallisuuden keinotekoista muokkaamista vastustetaan usein autenttisuudella. Ajatellaan, että esim. persoonallisuutta muuttavat lääkkeet etäännyttävät meitä "todellisesta itsestämme", ja tuovat tilalle keinotekoisen tai jopa valheellisen persoonan. Ajatus "todellisesta minästä" on kuitenkin jossain määrin illuusio. Persoonallisuuteemme vaikuttavat monet seikat, ja aivomme ovat jatkuvassa muutoksessa. Aivokemiaamme vaikuttaa mm. saamamme auringonvalon määrä, syömämme ruuan koostumus ja ympäristömme meluisuus. Kun harjoittelemme uusia taitoja tai opettelemme uusia tapoja tai käytösmalleja, on sekin aivojemme rakenteen muutosta - ja aivojemme rakennetta muuttavat myös kaikki ne kokemukset, joita kohtaamme päivittäin. Jos menneisyytemme olisi ollut erilainen, olisi meistä voinut tulla hyvin erilaisia ihmisiä.
Ajatus muuttumattomasta, "todellisesta" minästä on muutenkin kyseenalainen. Meillä on todennäköisesti vähän erilainen minäkäsitys töissä ja kotona, onnellisena ja masentuneena. Minuutemme muuttuvat sen mukaan, millaisessa ympäristössä olemme ja mitä koemme. "Todellisen minän" suojaamisen sijaan on mielekkäämpää antaa ihmisten muuttaa olemustaan sellaiseksi, jollainen kukin haluaisi olla ja jonka kokee aidoimmaksi.
Oksitosiini on synnytyksen yhteydessä erittyvä ja mm. rintaruokintaan osallistuva hormoni, joka toimii lisäksi myös aivojen välittäjäaineena. Sitä esiintyy sekä miehillä että naisilla, ja se on useissa tutkimuksissa liitetty luottamukseen ja sitoutumiseen. Yksilöt, joiden oksitosiinitasot ovat korkeampia, ovat pääsääntöisesti muita luottavaisempia, ja ryhmät, joille annetaan sumutemuodossa ylimääräistä oksitosiinia, päätyvät verrokkiryhmiä enemmän luottamaan muihin. Vaikuttaa siltä, että oksitosiini on oleellinen osa sitoutumis- ja ystävyyssuhteiden muodostumista. Ihmiset voisivat sen avulla helpottaa kykyään sitoutua toisiin, tai itseään yliluottavaisina pitävät voisivat halutessaan koettaa käyttää sen pitoisuuksia vähentäviä lääkkeitä.
SSRI:tä nauttivat ihmiset, joilla ei ole varsinaista psyykensairautta, raportoivat, että tuntemukset kuten surullisuus ja vihaisuus eivät katoa, vaan heikkenevät, kuten myös taipumus jäädä murehtimaan niitä. He pystyvät paremmin hyväksymään vastaantulevat takaiskut ja olemaan hautomatta pieniä vastoinkäymisiä. Menetys, pettymys ja torjutuksi tuleminen ovat yhä kivuliaita, mutta eivät yhtä vahvasti eivätkä yhtä pitkään, ja niiden kanssa voi pärjätä pienemmällä mielenrauhan järkkymisellä. Herkkyys vähenee myös, samoin kuin pakkomielteisyys, kompulsiivisuus ja levottomuus, samalla kun itsetunto ja itsevarmuus voimistuvat. Myös pelko vähenee, ja yksilö pystyy paremmin kokemaan nautintoa ja hyväksymään riskejä. Henkinen ketteryys, energia, uni ja ruokahalu käyvät säännöllisemmiksi. Ja mieliala paranee. Ihmiset
tuntevat olonsa paremmiksi.
Mikäli pienellä osalla ihmisistä on synnynnäinen taipumus välttää kaikenlainen vakava masennus, vaikuttaisi äärimmäisen epäoikeudenmukaiselta jos muillekin ei annettaisi mahdollisuutta samaan.
Mikäli lääkkeiden sivuvaikutuksia saataisiin kuriin, tai jos kehitettäisiin vastaavia turvallisempia lääkkeitä, olisi niiden tuominen koko väestön saataviin harkitsemisen arvoinen seikka. Tällä ei vain vähennettäisi ihmisten alttiutta sairastua masennukseen, vaan tehtäisiin myös ihmisistä yleisesti ottaen onnellisempia.
"Mikä ei tapa, vahvistaa" ei kuitenkaan aina pidä paikkaansa - vastoinkäymiset saattavat vahvistaa, mutta ne saattavat myös jättää pysyviä, koko elämän kestäviä rampauttavia arpia. Epäonnistuneet haasteet voivat jättää jälkeensä syyllisyyden, yksinäisyyden ja ahdistuksen, jotka voivat pahimmillaan ajaa yksilön itsemurhaan. Kokemuksen ei tarvitse olla traaginen ja vaikea, jotta siitä voisi kasvaa ihmisenä.
Ollaan myös kehittämässä teknologiaa, jonka avulla voi olla mahdollista muokata muistoja - poistaa niitä tai mahdollisesti jopa lisätä kokonaan uusia. Kun muisto talletetaan ensimmäisen kerran pitkäkestoiseen muistiin, tapahtuu konsolidaatioksi kutsuttu prosessi, jossa muistijäljestä tehdään vakaampi. Kun se myöhemmin tulee uudelleen mieleen, tapahtuu uudelleenkonsolidaatiota - muistijäljen muokkaamista ja tallettamista uudelleen, muokatussa muodossa. Uudelleenkonsolidaatiovaiheessa on mahdollista vaikuttaa muiston voimakkuuteen. Rotilla tehdyissä kokeissa on osoitettu, että muistoa on tällöin mahdollista joko vahvistaa tai heikentää. Konsolidaatiota estävät lääkkeet aiheuttivat muiston katoamisen samalla tapaa kuin jos ne olisi annettu alkuperäisen oppimistapahtuman aikaan. Konsolidaatiota vahvistavat hoidot vastaavasti paransivat muiston säilymistä riippumatta siitä, annettiinko ne alkuperäisen oppimisen vai rekonsolidaation yhteydessä. Muistot ovat herkässä tilassa aina kun ne uudelleenaktivoidaan, alttiita vahvistamiselle tai heikentämiselle.
Mahdollisuus valikoivasti heikentää tai vahvistaa tietynlaistia muistoja voi auttaa ihmisiä uudelleenrakentamaan minäkuvansa sellaiseksi, kuin millaisen he sen haluavat olevan. Teoriassa ihminen, joka olisi lapsuudessaan kokenut joutuneensa muiden jalkoihin ja jonka minäkuvaan kuuluisi oleminen"nokkimajärjestyksen pohjalla", voisi purkaa itsevarmuuttaan heikentäviä assosiaatioita ja saada enemmän itseluottamusta.
Ihmismielen potentiaalia ei tule rajoittaa. Mitä paremmin lääkeaineita saadaan kohdistettua, sen laajemmaksi käy mahdollisesti muokattavien luonteenpiirteiden kirjo. Persoonallisuutta muokkaavat lääkkeet avaavat meille tien todella olla sitä, mitä haluamme olla.
Kukin voi itse valita, mitä persoonallisuuttaan muokkaavia teknologioita haluaa käyttää, mutta kukin antakoon myös muille mahdollisuuden itse valita, mihin omat rajansa vetää. Kognitiivinen vapaus tarkoittaa, että ihmisellä on itsemääräämisoikeus omasta mielestään. Yksilöillä, ei valtiolla tai teollisuudella, on oltava oikeus päättää miten muuttaa ajatusprosessejaan tai muuttaako niitä lainkaan. Kognitiivinen vapaus on jokaisen ihmisen perustavanlaatuinen oikeus itsenäiseen ajatteluun, koko mielensä kirjon hyödyntämiseen, ja aivokemiansa autonomiaan. Yksilön keho on hänen omansa, ja vain hänellä tulisi olla oikeus päättää mitä sille tehdä.
Kaj Sotala: Kehittyvä ihmiskunta
