Kaikissa meissä asuu laumasielu

"Ihailemme yksilöllisyyttä, mutta lähes kaikki meistä solahtavat massaan. Aivot näet pitävät sooloilua virheenä.

Kerrankin fiksu poliitikko, hyriset kuunneltuasi Y:tä television paneelikeskustelussa. Seuraavana päivänä työkaverisi kuitenkin haukkuvat hänet totaaliseksi typerykseksi. Ilmoitatko olevasi eri mieltä vai hymisteletkö myötäilevästi ja mietit, ettei se Y oikeastaan niin teräviä puhunutkaan?

Jos tunnustat lukeutuvasi jälkimmäiseen joukkoon, et ole yksin.

- Ihmisillä on voimakas taipumus mukauttaa omia mielipiteitään enemmistön näkemyksiin, sanoo Rotterdamin Erasmus-yliopistossa neuromarkkinoinnin väitöskirjaa työstävä diplomi-insinööri Kaisa Hytönen.

Vaikka ihastelemme individualismia, sisällämme asuu pieni laumasielu, joka tahtoo toimia niin kuin muutkin.

- Aivot pitävät linjasta poikkeamista virheenä ja yrittävät korjata tilannetta valtavirran suuntaan, Hytönen tietää tuoreiden tutkimustulostensa perusteella.


Tuskin kukaan immuuni

Laumakäyttäytymistämme on tutkittu 1950-luvulta, jolloin yhdysvaltalainen psykologian professori Solomon Asch osoitti kokeellisesti, että sosiaalinen paine voi saada ihmisen epäilemään omia silmiään. Moni Aschin koehenkilöistä esimerkiksi uskoi, että kaksi ilmiselvästi erimittaista tikkua olivat yhtä pitkiä, mikäli kaikki muut näin väittivät.

Ilmiön neurobiologiasta päästiin kuitenkin vihille vasta äskettäin. Tämä onnistui, kun Hytönen ja hänen kollegansa Nijmegenin yliopiston Donders-instituutista tutkivat mielipiteiden muutosta toiminnallisen magneettikuvauksen avulla.

Koetilanteessa vapaaehtoiset naiset arvioivat valokuvista yli 200 ihmisen viehättävyyttä samalla kun heidän aivotoimintaansa rekisteröitiin. Aina kun katsoja ilmoitti oman arvosanansa, näyttöön pongahti luku, jonka kerrottiin olevan keskimääräinen eurooppalainen mielipide kyseisistä kasvoista.

Kun naamasarja oli rankattu, tutkittavia pyydettiin tekemään testi uudestaan. Tällä kertaa kauneusarviot lähestyivät aiemmin kerrottuja keskiarvoja. - Mielipiteen muutosten suuruus vaihteli yksilöittäin, mutta kukaan ei ollut täysin immuuni muiden mielipiteelle, Hytönen sanoo.


Tutuilla vahvin vaikutus

Ristiriita oman ja muiden mielipiteiden välillä näkyi aivoissa. Magneettikuvaus paljasti, että virheitä rekisteröivä pihtipoimun alue vilkastui ja palkitsemisjärjestelmän avainalue accumbens-tumake hiljentyi.

 - Tämä negatiivinen palaute aiheuttaa aivoissa oppimisreaktion: ei ole oikein olla liian erilainen, Hytönen selittää.

Tulokset osoittivat myös, että ihminen myötäilee muita sitä herkemmin, mitä voimakkaampi tämä sosiaalisesta mokasta viestivä hupsista-reaktio aivoissa on.

- Toisin sanoen virheviestin vahvuus ennustaa, pitääkö ihminen oman päänsä vai ei.

Myös ryhmän koostumus vaikuttaa mielipiteiden muuntumiseen. Tuttujen ihmisten näkemykset omaksutaan helpommin kuin tuntemattomien.


Sooloilijat jäivät yksin

Kenttätutkimuksissa on havaittu, että valtavirta vaikuttaa paitsi ajatuksiin myös käyttäytymiseen.

Sosiaalipsykologi Noah Goldstein Chicagon yliopistosta on esimerkiksi huomannut, että hotellien pyykkimäärä vähenee, mikäli kylpyhuoneeseen laitetaan lappu, jonka mukaan "75 prosenttia tämän huoneen vieraista säästää ympäristöä käyttämällä samaa pyyhettä vierailunsa ajan". Pelkkä vetoomus ympäristön puolesta on selvästi tehottomampi.

- Toiset ihmiset vaikuttavat ratkaisevasti valintoihimme, Hytönen kiteyttää.

Evolutiivisesti tämä onkin loogista: ryhmän jäsenellä on muinoin ollut suurempi todennäköisyys selvitä hengissä kuin yksittäisellä sooloilijalla.


Normi kutsuu tiedostamatta

Sama mekanismi toimii meissä edelleen. Lauman kutsu voi selittää esimerkiksi sen, miksi jotkut seuraavat kummallisiakin muotioikkuja tai sitoutuvat ääriuskonnollisiin tai -poliittisiin ryhmiin.

Hytösen mukaan aivot monitoroivat vallitsevia sosiaalisia normeja ja sopeuttavat meitä niihin automaattisesti, prosessia sen kummemmin tiedostamatta.

- Edes tarpeeton rahanmenetys ei näytä olevan riittävän voimakas yllyke estämään ryhmän vetoa, Hytönen toteaa.

Tähän kiinnitti huomiota psykologian professori Wesley Schultz tehdessään kaksivuotista energiankäyttötutkimusta Kalifornian osavaltionyliopiston San Marcosin kampuksen ympäristössä. Kun kaupungin koteihin jaettiin tietolehtinen asuinalueiden energiankulutuksesta, yli keskiarvon energiaa tuhlanneet tinkivät kulutuksestaan. Tutkimukseen asti keskivertoa vähemmällä pärjänneet taas höllensivät linjaansa ja lisäsivät energiankäyttöään, vaikka se kasvatti sähkölaskua."


Tiede  6/2009

Äidin masennus ja lapsen mielenterveys

"Äidin masennus voi vaikuttaa lapsen kehitykseen, ja altistaa lasta psyykkisille häiriöille. Washingtonissa vuonna 2008 tehdyssä tutkimuksessa seurattiin äitien masentuneisuutta lasten ensimmäisten seitsemän vuoden aikana (n=159). Tutkimuksessa selvitettiin, miten eri masennuspolut ennustavat lapsen oireilua ja psykofysiologista kehitystä.

Aineistossa ilmeni neljää eri masennuspolkua: vähenevästi masentuneet, lievästi masentuneet, kroonisesti masentuneet ja ei-masentuneet. Erityisesti kroonisesti masentuneiden äitien lapset kärsivät aggressiivisuudesta ja ylivilkkaudesta. Näillä lapsilla ilmeni myös heikentynyttä otsalohkoalueen aktiviteettia, ja voimakkaita parasympaattisen hermoston reaktioita. Myös lievästi ja vähenevästi masentuneiden äitien lapsilla ilmeni ylivilkkautta, mutta ei aggressiivisuutta tai poikkeavia psykofysiologisia reaktioita.

Tulokset osoittavat, että erityisesti äidin krooninen masennus on vakava riskitekijä lapsen tunne-elämän kehitykselle."


Psykologi 2/2009

 

                   Epigenetiikan löydöksiä

"Tiedetään, että psykologisiin ominaisuuksiin vaikuttavat ympäristö ja perintötekijät. Viime aikaiset tutkimukset ovat osoittaneet näiden välisen suhteen entistä monimutkaisemmaksi.

Chesteriläinen tutkija kokosi vuonna 2009 yhteenvedon psykologiaan liittyvistä epigeneettisistä löydöksistä. Epigenetiikka tutkii mekanismeja, jotka säätelevät geenien aktivoitumista, eli sitä mitä osia perimästä käytetään fenotyypin rakentamisessa.

Tutkimuksissa on havaittu, että yksilön ulkopuoliset tekijät, kuten ravinto ja sosiaalinen ympäristö, voivat vaikuttaa geenien aktivoitumiseen. Eräs tutkimuslinja on löytänyt yhteyksiä varhaisen vuorovaikutuksen laadun ja aivoissa ilmenevien epigeneettisen geenisäätelyn välillä. Varhaisen hoivan heikko laatu näyttää heikentävän aivojen stressijärjestelmän toimintaa epigeneettisten mekanismien avulla.

Toinen hämmästyttävä tutkimuslinja on osoittanut, että kokemusten aiheuttamat epigeneettiset muutokset periytyvät sukusolujen kautta yli sukupolvien. Ruotsalaisissa tutkimuksissa havaittiin, että isovanhempien kokema nälänhätä lisäsi lastenlasten kuolleisuutta. Vaikutus riippui sukupuolesta: Isoisien nälänhätä vaikutti vain poikalapsiin, kun taas isoäitien vain tyttölapsiin.

Kohtalo ei kuitenkaan ole sidottu epigeneettiseen tapahtumiin. Epigeneettisiä muutoksia voidaan palauttaa lääkkeillä, ja tämä voi olla mahdollista myös psykoterapialla."


Psykologi 6/2009

                      Unikeskus aisoihin

Unenpuute heikentää fyysistä ja psyykkistä suorituskykyä. Väsymys on vaaratekijä esim. vuorotyötä tai pitkiä työvuoroja tekeville, kuten lääkäreille ja autoilijoille. Useiden tutkimusten mukaan modafiniili-lääkeaine voi pitää ihmisen virkeänä, vaikka hän ei olisi nukkunut vuorokausiin. Levänneillä henkilöilläkin se näyttää terävöittävän huomiokykyä ja parantavan lyhytaikaismuistia.

Modafiniilin vaikutusta aivoissa ei tunneta vielä aivan tarkkaan, mutta se ilmeisesti vaikuttaa unentarvetta ja vireystilaa sääteleviin aivojen osiin. Normaalisti ihmisen nukkuessa hypotalamuksessa sijaitsevan VLPO-alueen (ventrolateraalisen preoptisen tumakkeen) solut pommittavat aivorunkoa gamma-aminovoihapolla eli GABAlla. GABA hillitsee solujen aktiivisuutta ja aivoaallot hidastuvat. Koska alkoholi voimistaa GABAn vaikutusta, juominen tekee uniseksi.

Modafiniilin piristävä vaikutus perustunee pitkälti siihen, että aine kiihdyttää locus coeruleus -nimisen hermosolurykelmän (LC) toimintaa ja saa sen tuottamaan noradrenaliinia, aivojen välittäjäainetta. Noradrenaliini hillitsee VLPO:ta, mutta kiihdyttää aivojen muiden osien aktiivisuutta. Lisäksi modafiniili kohottaa dopamiinia. Modafiniili tukahduttaa unentarpeen ja vaikuttaa ikään kuin antialkoholi, jolla on vain vähän tunnettuja sivuvaikutuksia. Terveillä ihmisillä sen ei tiedetä aiheuttavan riippuvuutta.


Tieteen kuvalehti 12/2008

Kätkytkuoleman syynä aivojen kehityshäiriö?

Hengitystä ohjaavat aivosolut eivät tunnista elimistön happivajetta

Vähintään puolet kätkytkuolemista johtuu aivorungon toimintahäiriöstä. Aivot eivät tunnista hapen puutetta, eikä nukkuva vauva osaa vetää henkeä. Näin todetaan yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa.

Tutkijat vertailivat 31:ltä äkillisesti nukkuessaan kuolleelta vauvalta ja kymmeneltä muusta syystä kuolleelta vauvalta otettuja aivokudosnäytteitä. Kätkytkuolematapauksissa vauvoilla havaittiin synnynnäisiä poikkeavuuksia aivorungon osassa, joka säätelee hengitystä, sydämen toimintaa, verenpainetta ja unirytmiä. Säätely perustuu serotoniini-nimiseen välittäjäaineeseen.

Kätkytkuoleman kokeneiden aivoissa oli vertailuryhmää enemmän serotoniinia tuottavia soluja. Heillä oli kuitenkin tavallista vähemmän reseptoreja, joihin serotoniini voi sitoutua.

Serotoniinihäiriön vuoksi vauvojen hengitystä ohjaavat aivosolut eivät reagoi happitasapainon häiriöihin. Siksi nukkuva vauva ei ymmärrä vetää kyllin syvään henkeä, vaikka elimistössä on happivajaus. Seurauksena voi olla tukehtuminen.


Tieteen kuvalehti 10/2007

                 Kortisoni lievittää pelkoa

Tutkimuksissa on todettu, että stressihormonina tunnetulla kortisonilla on pelkotiloja lieventävä vaikutus.

Kokeessa 60 henkilöä, joilla kaikilla oli joko jonkin sosiaalisen tilanteen pelko tai esimerkiksi hämähäkkikammo, pantiin kohtaamaan fobiansa. Koehenkilöt joutuivat esimerkiksi puhumaan suurelle yleisölle viiden minuutin ajan tai katselemaan kuvia hämähäkeistä. Tunti ennen stressaavaa tilannetta puolet koehenkilöistä sai kortisonipillerin, puolet taas nauttivat lumelääkettä.

Kokeen jälkeen kortisonia saaneet henkilöt kertoivat, että he eivät pelänneet tilannetta niin paljon kuin yleensä, ja myös heidän pulssinsa oli kokeen aikana matalampi kuin lumelääkettä nauttineilla. Kortisonilla ei todettu olevan sivuvaikutuksia.

Tulosten perusteella tutkijat uskovat, että suuret kortisonimäärät heikentävät traumaattisten muistojen esiintuloa ja että kortisoni siten voisi yhdessä terapian kanssa tehostaa pelkotilojen hoitoa.

Muistelen lukeneeni aikaisemmin, että kriisin jälkeen henkilöille, joilla on matalampi kortisonipitoisuus, tulee helpommin posttraumaattinen stressireaktio kuin niille, joilla kortisonipitoisuus on korkeampi. Kortisoni näyttäisi siten suojaavan stressiltä.


Tieteen kuvalehti 13/2006

Muut lääkkeet unettomuuden hoitoon

Unettomuuden hoitoon on myös muita lääkkeitä kuin unilääkkeitä ja melatoniinia.

Väsyttävät psykoosi- ja masennuslääkkeet

Lääkäri saattaa joissakin tapauksissa määrätä univaikeuksiin myös väsyttävää masennuslääkettä, kuten amitriptyliiniä tai väsyttävää psykoosilääkettä, kuten ketiapiinia. Pieninä annoksina ketiapiini vaikuttaa histamiinireseptoreihin, alfareseptoreihin sekä tiettyihin serotoniinireseptoreihin. Suuremmalla annoksella ketiapiini salpaa myös dopamiinireseptoreita. Lääkärisi ei siis suinkaan pidä sinua psykoottisena ehdottaessaan psykoosin hoitoon tarkoitettua lääkettä tai masentuneena ehdottaessaan masennuksen hoitoon tarkoitettua lääkettä.

Väsyttävä antihistamiini
Väsyttävä antihistamiini (hydroksitsiini) on myös käyttökelpoinen unilääke, joten ei pidä hätkähtää siinäkään tapauksessa, että lääkäri ehdottaa allergialääkityksen aloittamista unettomuuden hoitamiseksi.

Väsyttämättömät lääkkeet
Lääkäri saattaa määrätä unettomuuden hoitoon myös aamuisin otettavia väsyttämättömiä masennuslääkkeitä (SSRI- tai SNRI-lääkkeitä). Nimittäin hyvin suurella osalla unettomuudesta kärsiviä on myös jokin ahdistuneisuushäiriö tai masennustila, jolloin psykiatrisen oheishäiriön hoitaminen usein helpottaa myös uniongelmia. Toinen peruste on se, että nämä lääkkeet tehostavat serotoniinijärjestelmää, joka puolestaan hillitsee stressinsäätelyjärjestelmän toimintaa.

Pregabaliini
Pregabaliinia käytetään mm. epilepsian, kroonisen kivun sekä ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa ja sen vaikutuksen ajatellaan välittyvän tiettyjen ylivireyden kannalta keskeisten hermosolujen pinnalla olevien kalsiumkanavien toiminnan tasapainottamisen kautta. Myös pregabaliinin käyttö unilääkkeenä näyttää olevan yleistymässä.

Luontaistuotteet
Tryptofaani on aminohappo, josta muodostuu serotoniinia ja melatoniinia. Myös tryptofaani voi auttaa unettomuuteen. Tryptofaania saa apteekeista ja luontaistuotekaupoista. Uniyrttinä jo vuosisatojen ajan tunnettu valeriaana auttaa tutkimusten mukaan jonkin verran unensaannissa. Valeriaanaa saa tabletteina ja uutteena, ja sitä on myös monissa teesekoituksissa, jotka on tarkoitettu nautittavaksi ennen nukkumaanmenoa.

 

Soili Kajaste & Juha Markkula (2011). Hyvää yötä - Apua univaikeuksiin